Nyt olen rikki. Joku särki minut, tahallaan tai tahtomattaan, oikeastaan sama minulle. Tämä on uudenlaista rikkoutumista, joka ei ole ennestään minulle tuttua ja siksi sitä on vaikea käsitellä. Melkein tiedän, että tulee vielä täysin seesteinen päivä, jolloin kaikki ajatukset tähän asiaan liittyen on ajateltu eivätkä ne kummittele enää aivoissani, mutta se päivä ei ole vielä. Ehkä pian, ehkä pitkän ajan päästä.

Minä mietin, ettei minun pitäisi tuntea olevani näin rikki, koska monet ihmiset on särjetty paljon pahemmin ja useammin, eivätkä hekään vaikuta olevan kovin rikki. Ehkä minä olen se ihminen, jonka mielestä hänen omat surunsa ovat aina niin kovin hirvittävän suuria vain siksi, että ne ovat hänen. (ehkä me kaikki olemme sellaisia?) Mutta ei kai ole väärin tuntea.

Ja onneksi on myös hetkiä jolloin olen vain turta enkä yhtään rikki. Onneksi on hetkiä, jolloin cappuccino maistuu aivan hirvittävän hyvälle. Onneksi on yhteinen nauru ystävän kanssa, ja ihmisiä jotka kuuntelevat. Ja hassuja tapoja sanoa hyvää yötä.