Flunssani oli tänä aamuna pahempi kuin eilen. Köhitti kovasti ja nenä oli aivan tukossa. Muutenkin väsytti ja heikotti. SIISPÄ: Päätin, että sisällä istuskelu alkaa olla tylsää. Lähdenpä kaverin kanssa reilun kaupan markkinoille. Siellä meni mukavasti sairaana kolme tuntia. Sisätiloissa oli kuuma ja huimasi, ja ulkona oli muuten hyvä, mutta jossain vaiheessa alkoi paleltaa kun aurinko meni piiloon. Ja tuli kyllä mieleen, että mahtaako tämä olla taudille hyväksi, mutta... Tunsin oloni kyllä siellä paljon terveemmäksi kuin kotona sisällä. Ja kivaa oli. Nyt vastapainoksi ilta lepoa.

Markkinoilla oli myynnissä ihanaisen kauniita Maailmankaupan laukkuja. Kävin yhdessä kojussa monta kertaa hypistelemässä kukkakuvioituja laukkuja, ja viimein annoin houkutukselle periksi uhraten 17 euroa valmistumislahjaksi saamistani rahoista kauniiseen punaiseen kesä- ja miksei muukin vuodenaikalaukkuun.

Järkevä minäni oli sitä mieltä, ettei minulla oikeastaan olisi rahaa ja että minullahan on kaappi täynnä laukkuja. Mutta! Se on ihan eri asia jos löytää sellaisen laukun, jolla on mahdollisuuksia päästä The Laukuksi. The Laukku on Se Oikea, laukku jota käyttää aina koko ajan joka päivä, ja josta tykkää vuoden parin päästä ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja jaksaa ommella sen repeilleitä saumoja kiinni. The Laukulla on nätteyden lisäksi yksi ehto, josta ei voi tinkiä: Siinä on oltava pitkä olkahihna, sillä The Laukun on kuljettava kätevästi mukana olalla. Se on mukava ja paras.

Viikon päästä minun pitäisi istua tällä hetkellä junassa, joka lähestyy Turkua. Ystävän luokse kylään. Ennen sitä pitäisi vielä ehtiä tehdä kaikenlaista. Mutta nyt annan itselleni sairauden takia luvan luistaa hommista, ja keskityn deeveedeiden töllötykseen, teen juomiseen ja jäätelötötteröiden syömiseen... Kun ei sairaana saa liikaa rasittaa itseään, ei ei.