Lainasin taas yhden kerran kirjastosta Nyhjää tyhjästä -videon ja vähänkö se on hyvä! Sehän on siis improvisaatioteatteria (sketsejä, lauluja, runoja) 90-luvun alusta. Katsoin sitä kaksi tuntia hymyssä suin ja nauroin enemmän kuin millekään muulle tv-sarjalle pitkään aikaan. Kaikki tyypit on tosi taitavia näyttelijöitä. Suosikkini porukasta taitaa olla Kari Heiskanen, jonka huumori ja tyyli näytellä viehättää minua kovasti. Sen lisäksi, että itse improt ovat hyviä, on aivan loistavaa katsella myös näyttelijöiden ja yleisön vaatetusta. Tulee jotenkin niin ihanan kotoisen mukava olo kun näkee sellaisia vaatteita, joita käytettiin silloin kun olin ala-asteikäinen. Muun muassa sellaiset tiukat pohkeeseen yltävät trikoohousut ja löysä t-paita. Hyvälle tuulelle tulee kerta kaikkiaan. Voi kun nykyäänkin tulis telkkarista jotain tuollaista!