Elokuvien takaa-ajokohtaukset, taistelukohtaukset ja 'kiire päästä jonnekin pelastamaan maailma viime hetkellä tai estämään rakkaudenkohteensa nouseminen liikennevälineeseen joka vie hänet pois lopullisesti' -kohtaukset ovat yleensä jossakin määrin naurettavia ennalta-arvattavuudessaan. Ja vähän tylsiä.

Jos joku pahis ajaa takaa hyvistä, tiedetään että hyvikselle ei käy huonosti. Ainakaan päähenkilöhyvikselle. Sankari pärjää aina. Vaikka jäisikin kiinni, niin pääsee se silti karkuun. Jos hyvis ajaa takaa pahista, tiedetään että hyvis saa pahiksen kiinni. Lopulta. Miksi siis pitkittää tätä takaa-ajoa näyttämällä minuuttitolkulla (mahtipontisen actionkohtausmusiikin pauhatessa) juoksevia tai autolla ajavia ihmisiä juonen etenemättä mihinkään. Kyllä ne katsojat on tajunneet vähemmälläkin, että kyseessä on takaa-ajokohtaus. Ja koska jokainen tietää takaa-ajon lopputuloksen, niin eipä hirveästi nostata jännitystäkään tuo takaa-ajon jatkuminen ja jatkuminen ja jatkuminen ja jatkuminen.

Sama pätee hyviksen ja pahiksen taisteluun. Se vaan jatkuu ja jatkuu. Boooring. Kyllä me tiedetään että sille pahikselle käy köpelösti. Lopulta.

Ja kiirekiirekohtauksissa ehditään kyllä aina paikalle. Viime tipassa totta kai. Että katsojia rupeisi oikein jännittämään, että ehditäänkö vai ei. Millonkas olette viimeksi nähneet leffan jossa maailma tuhoutuu juuri paria sekuntia ennen kuin pelastajasankari ehtii paikalle... Tai ns. romanttisessa komediassa (joiden romanttisuus tai ainakin se komedisuus on joissakin tapauksissa niin hyvin kätketty, että sitä on melkein mahdotonta huomata), milloin käy niin, että kun rakkautensa liian myöhään tajunnut sankari juoksee lentokentälle, onkin hänen armaansa jo lähtenyt Pariisiin matkaavaan koneeseen? Murtunut sankari lähtee kotiin ja katsoo loppuillan telkkaria yksin sohvallaan itseään säälien. Ja siihen se elokuva sitten loppuu. Tuuskinpa.

En väitä, että kaikki takaa-ajo-, taistelu- ja kiirekiirekohtaukset olisivat huonoja. Mutta jotta ne voisivat olla hyviä, niissä pitäisi tapahtua muutakin kuin takaa-ajon, taistelun ja kiireen pitkittämistä. Niissä pitää olla juonellisesti jotain sisältöä tai niiden pitää olla visuaalisesti tosi hienoja. Tai jos kyseessä on komedia, niin plussaa olisi huumori, joka oikeasti naurattaa. Ei pelastajasankarien keskinäistä mukahauskaa sanailua, kun heidän oikeasti pitäisi keskittää energiansa siihen maailman pelastamiseen, kiitos.

Mutta olen tietysti hyvin tietoinen, että suuri osa elokuvista tehdään kerran hyväksi havaitulla reseptillä, koska tiedetään sen uppoavan suureen osaan katsojista. Ja kyllä minäkin tunnustan tykkääväni joistakin sellaisista elokuvista, joissa on näitä ennalta-arvattavia jännityksenmukakehityskohtauksia. Mutta ne kohtaukset eivät ole se syy miksi pidän niistä elokuvista. Vaan se, että elokuva on muuten hyvä, on se syy, mikä saa minut pitämään siitä elokuvasta niistä kohtauksista huolimatta.