Minun piti kirjoittaa tästä päivästä ja yllättävistä asioista, joita tänään on tapahtunut. Mutta aivoni tuntuvat käyvän nyt aivan tyhjää. En löydä sanoja, en saa muodostettua järkeviä lauseita. Taidan mennä vähän sekaisin siitä, kun huomaan, että olen aliarvioinut itseäni, tuotoksiani ja mahdollisuuksiani. Noudatan sitä logiikkaa, että jos ei odota mitään, ei myöskään pety, voi vain yllättyä iloisesti. Huono asennoitumistapa, tiedän, mutta kyllä se tavallaan toimii. Koska nyt olen yllättynyt iloisesti. (Mutta en osaa oikein suhtautua siihen.)

Yksi kivoista yllätyksistä on se, että sain kutsun työhaastatteluun. En olisi osannut lainkaan odottaa. Vaikka en saisi paikkaa, olen iloinen jo siitäkin, että minut halutaan haastatteluun! Haastattelukutsun lisäksi olen saanut muitakin yllättäviä myönteisiä uutisia ja hyvää palautetta, jotka tulivat minulle epävirallisena toisen käden tietona, mutta lämmittävät kyllä mieltä.