Selittämättömästä syystä olen tänä keväänä alkanut kiinnostua kasveista. Niinkuin istutus-, kasvatus-, kastelu- ja katselumielessä. Laitoin tänään siemeniä multaan, ja nyt laukkaan innoissani vähän väliä kurkkimassa multaa ruukussa, vaikka tiedän ettei siellä mitään näy pitkään aikaan (jos milloinkaan). Pelkään vain, että onnistun jotenkin hukuttamaan ne siemenparat, jos kastelen niitä liikaa pelätessäni että en kastele niitä tarpeeksi. Monimutkaista tämä kasvien hoito.

Ihmettelen vain, kuka ryösti vanhan persoonallisuuteni ja antoi tilalle tämän puutarhanhoidosta kiinnostuneen version? Hih. Hilpeätä. Varsin tyttömäinen ja samalla aikuismainen olo tulee tällaisesta. Olen kenties löytänyt sisäisen puutarhurinaiseni. Kyllä se sisäinen naiseni vielä itkee, kun tämä ulkoinen antipuutarhuriminä onnistuu sössimään koko jutun. Joko kastelemalla liikaa tai kastelemalla liian vähän. Tai sitten jollain muulla tekijällä x, josta minulla ei ole vielä aavistustakaan, koska en tiedä kasvien hoidosta muuta kuin sen, että niitä pitää kastella.