Tänään tein jotain jänskää. Ajoin autolla ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen. Jostain syystä miulle on käynyt niin, että kortin saannin jälkeen ajelin jonkun verran, mutta sitten se alkoi vähenemään ja vähenemään ja vähenemään ja lopulta en ajanut enää ollenkaan. Ja siinähän kävi niin, että ajamista alkoi jotenkin sitten vältellä, kun ei ollut enää semmoista varmuutta. Mutta nyt siis projekti Opettelen Uudestaan Ajamaan. Ensimmäinen ajokerta alkoikin oikein mainiosti. En muistanut edes sitä, mikä on kytkin, mikä jarru ja mikä kaasu. Vilkkuakin yritin vilkuttaa sillä vivulla, joka liikuttaa pyyhkijöitä. Mutta sitten varsinaisesti ajamaan lähtiessä ajo menikin ihan hyvin. Tosin sellainen perusvarmuus ja kokonaisuudenhallinta on jotenkin heikentynyt. Eli harjoittelua kaivataan. Pitää kyllä nyt ajella menetetty ajotaito takaisin, ettei ajaminen ole ihan kauhistus, jos joskus vaikkapa tulee oman auton hankkiminen välttämättömäksi. Ja kivaahan se ajelu kuitenkin on.

Moottoriajoneuvosta polkupyöriin... En aja ikinä talvisin pyörällä, koska en uskalla. Yhtenä syksynä pakotin itseni ajamaan pyörällä lumien ja jäiden tultua. Kaaduinkin pari kertaa. Toisella kerralla olisin varmaan lyönyt takaraivoni aika ikävästi asvalttiin, mutta onneksi miulla oli kypärä. Mutta se oli siis ainoa talvi, jolloin meikäläisen pyörä on liikahtanut varastosta. Keväällä polkupyörä on sitten hauska vempele, kun sen olemassaoloa ei aina meinaa muistaa. Tänään menin kaupungille pyörällä, sitten lähdinkin yllättäen kaupungilta vanhempieni autokyytiin ja he toivat minut kotiin. Ja sitten piti käppäillä takaisin kaupungille hakemaan sitä pyörää. Onneksi olin parkkeerannut sen sellaisen loistavan irtokarkkikaupan viereen, joten sain samalla hyvän syyn käydä ostamassa irtonamuja! Ja onneksi asun keskustan alueella, joten pyöränhakureissu ei ollut kovin pitkä. Olisihan se kauheeta, jos olisin kävellessäni kuluttanut kaikki ne ihanat kalorit, joita niistä irtokarkeista tuli! Kaloreista puheenollen, Jukka Pojan Pläski, vähänkö mahtikappale! Saa olla pikkasen tukeva! Jep, niin se on. Asennekasvatusta.

Kun keväällä tiet sulaa ja aurinko alkaa paistaa iloisesti, niin tulee aina into päästä juoksemaan. Talvella se into häviää jonnekin kauaspois. Mutta nyt on ollut taas vähän aikaa mielessä, että hölkkäilemään olis lähdettävä. Jos huomenaamulla on kiva ilma, niin eikun lenkille! Juoksemisesta tulee jotenkin niin hieno olo. Sellainen omituisen kaikkivoipa. Miulla ei oo kyllä mitään kunnon juoksukenkiä, mitkä kai olisi ihan järkevää olla. Olen harkinnut jo vuoden ajan sellaisten hankkimista. Juoksentelen vaan sellasissa kymmenen vuotta vanhoissa niken tohvelssoneissa, jotka ei varmaan ole todellakaan varsinaisiksi juoksukengiksi tarkoitettu, mutta ne on hyvät jalassa. Eli ihan sama. Höm, ei miulla taida olla mitään järkeviä housujakaan nollakelin juoksulenkkiä varten. Tainnut miulla jäädä tuo urheiluasusteiden hankinta vähän... tai no siis en ole hankkinut mitään urheiluasusteita vuosikausiin...