Vaikka olen ollut lähipäivinä oikein iloinen ja onnellinen siitä, että olen saanut viettää oikein kunnon kesää, pääkopassani risteilee muunkinlaisia ajatuksia. Juu, onhan se kivaa, että saa oleilla "vailla huolta" ja viettää kunnon lomaa. Niin että lomaa MISTÄ? Ei sitä pysty ikuisuuksia ajattelemaan, että on ansainnut lepotauon rankan gradunteon jälkeen. Siitä on kuitenkin jo aika monta kuukautta. Alan tarvita tekemistä. Jotain oikeaa. Jotain sisältöä. Olen vähän kateellinen niille, joilla sellaista on.

Minulla on ollut kesän ajan ahdistavan epätietoinen käsitys tulevaisuudestani. Lähinnä siitä, mihin työhön haluaisin hakeutua. Minulla ei ole ollut SUURTA tavoitetta, jota kohti pyrkisin. Olen ajatellut, että minun pitäisi hankkiutua johonkin ns. oikeaan alani työhön ennen kuin hautaudun tutkijankammioon (vaikka haaveissani on ollut jo pidemmän aikaa jatko-opinnot, tutkijan uralle lähteminen. Gradusta saamani hyvä palaute on lisäksi vahvistanut käsitystäni siitä, että minulla voisi olla jonkunlaisia lahjoja tuohon hommaan.) Olen kuitenkin ajatellut, että minun pitäisi ensin saada kokemusta jostain vähän "konkreettisemmasta" alani työstä.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat muuttuneet. Luulisin tietäväni, etteivät sellaiset työtehtävät, joita esim. mollin sivuilla on ollut tarjolla, jaksaisi ehkä kiinnostaa minua pitkällä tähtäimellä. En voi luoda tulevaisuudensuunnitelmia niiden pohjalta. Ja, kuten olen jo todennutkin, en ole kovin konreettinen todellisuussuuntautunut ihminen, joten pitäisikö minun väen vängällä ängetä johonkin sellaiseen työhön... Ja nyt on käynyt niin, että kesän mittaan "en kyllä halua opiskella ihan vähään aikaan" ajatukseni ovat kummasti muuttuneet. Suunnittelen tulevia opintoja enemmän kuin "minkä tahansa oman alan työn" hankintaa.

Tutkijuus ja opiskelujen jatkaminen on alkanut houkuttaa yhä enemmän ja alkanut vaikuttaa aika mahdolliselta vaihtoehdolta. Ja nimenomaan sellaiselta tavoitteelta, jonka eteen minua tällä hetkellä huvittaisi tehdä töitä. Asialta, jonka pohjalta voisin ruveta suunnittelemaan tulevaisuuttani. En tiedä, kaikki on vielä kovin sekavaa, mutta jotenkin en tunne olevani kuitenkaan niin eksyksissä ja tyhjän päällä kuin aiemmin kesällä.