Ärsyttää kun minulla ei ole mitään kunnollista kirjoitettavaa. Kun alan miettiä jotain aihetta mistä voisin blogiin kirjoittaa, tulee mieleen ainoastaan kaikenlaisia urputuksia, joilla olen lähiaikoina tylsistyttänyt liikaa lähimmäisiäni, ja itsekin alan jo näihin kyllästyä. Kun ei asiat valittamalla muutu.

On tämä rasittavaa, kun ei saa itsestään irti mitään muuta kuin tällaista blääh-valitusta: mulla ei oo rahaa, mun gradu ei oo valmis, miksi jätin vaikeimman tentin viimeiseksi, valmistuminen ahdistaa (se on niin lähellä mutta  tuntuu kuitenkin olevan niin kaukana), mulla ei oo rahaa, gradua pitäs tehä, missä on mun motivaatio, mitäs valmistumisen jälkeen työttömäksikö jään, no on mulla sittenkin enemmän rahaa kun nytten, valvon liian myöhään, nukun liian pitkään,  blaablaablaa.

Sitäpaitsi en minä mielestäni oikeasti ole ihan tällainen kuin nyt. Näin negatiivinen. Tiedän että tämä kökköys johtuu valmistumisen aiheuttamasta stressistä ja tästä elämänvaiheesta, jossa minulta puuttuvat lähes kaikki oi niin tarpeelliset rutiinit. Valmistuminen ja kahdeksasta neljään työpäivä kuulostavat oikein suloisen ihanilta toiveajatuksilta. Ja kyllähän niiden pitäisi toteutuakin. Valmistumisen aika piankin. Tämän njäähbläähvalivalin keskellä on vain vaikeaa ajatella niin pitkälle.

Mut onhan sitä aina jotain kivaakin. Kuten televisio-ohjelmat... Idols: kuka pääsee jatkoon, kenen olisi pitänyt päästä jatkoon, kenen ei olisi pitänyt päästä jatkoon. Tänään taas idolssin pariin kahdeksalta. Ja sitten!!! Tulevan viikon tiistaina alkaa Teemalla Nyhjää tyhjästä!! Hurraa, hurraa! On kyllä sellainen uusinta, jota olen oikein innolla odottanut.