Taas kerran. Se tulee ihan puskista. Kun olo on ihan hyvä ja tasapainoinen, ja kaikki tuntuu olevan ihan normaalisti. Niin silloin pitää jonkun typerän pikkuasian räjäyttää käyntiin tällainen hiivatin typerä ahdistus, joka ei ole missään järkevässä suhteessa siihen typerään pikkuasiaan. Tämä ahdistusreaktio olisi ihan aiheellinen, jos olisin juuri saattanut jonkun sairaalakuntoon ajamalla tämän yli autolla tai jotain muuta suurta ja kamalaa. Mutta nyt tämä on vain naurettavaa ja typerää. Pöhkö neurootikko. Olisin todella ärsyyntynyt itseeni, jos pystyisin olemaan ärsyyntynyt enkä ahdistunut.

Kuuntelin eilen Eleanoora Rosenholmin Maailmanloppu -kappaletta kerta toisensa jälkeen, ja kerta toisensa jälkeen se kuulosti yhä paremmalta. Sanojen ilotulitusta. Joillakin on taito kirjoittaa niin, että sanat muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden, vaikka kuuntelija ei edes ajattelisi mitä ne sanat tarkoittavat. Ne sanat vain kuulostavat hyviltä yhdessä. En tiedä osasinko selittää ajatustani ymmärrettävästi, mutta kuunnelkaa se kappale! Esimerkin vuoksi: Voisin kuunnella Herra Ylpön Loppu-kappaletta ihan vain sen takia, että siinä lauletaan "Olen seonnut kai siihen Milleriini. Olen uuden milleniumin libertiini." Se vain kuulostaa niin hienolta. (Tämän kirjoituksen otsikko on muutes erään kappaleen nimi kyseisen Herra Ylpön levyltä.)

Jatkaakseni myönteisten asioiden linjalla, pitää mainostaa, että löysin chèvre&yrtit tuorejuuston, joka on todelllla hyvää! Minun tuorejuustopurkeilleni käy yleensä niin, että levitän juustoa kerran leivälleni, ja loppu purkki heitetään viikkojen kuluttua roskiin. En vain ole tuorejuusto-ihminen, vaikka toisinaan yritänkin. Mutta lupaan, ettei tälle juustolle käy niin kuin edellisille. Se on chèvremäisen herkullista. Kävisi muuten loistavasti monen ruoankin kera!

Jotta tämä kirjoitus ei menisi aivan yltiöpositiivisuuden puolelle, siteeraan vielä erästä laulajaa, jonka musiikkia ja lyriikoita olen lähiaikoina kovasti ihastellut, jollain tavalla nerokkaan tylyn miellyttävä pätkä Morrisseyn kappaleesta That's How People Grow Up:

I was driving my car
I crashed and broke my spine
So yes there are things worse in life than
never being someone's sweetie