Nyt ei voi valittaa etteikö olisi tekemistä. Netti on ollut ahkerassa hyötykäytössä ja olen juoksennellut erinäisissä paikoissa selvittämässä erinäisiä asioita. Asuntoa ja omaisuuttakin pitää pikkuhiljaa alkaa valmistaa muuttoa varten. Esimerkiksi hankkiutua eroon kaikesta turhasta kertyneestä roinasta. Ja sitähän riittää. En käsitä missä välissä olen muka haalinut itselleni tuollaiset kasat vaatteitakin...

Olen listannut paperille tänään hoidettavia asioita, ja mielessä pyörii vielä paljon pidempi lista asioista, joita pitää tehdä joskus lähitulevaisuudessa, päivämääristä joita muistaa, rahasummista joita mihinkin menee ja mistäkin tulee. En minä oikeastaan paljon muuta ole ajatellutkaan lähipäivinä.

Jotenkin tämä on vain niin outoa. Etsiskelen asuntoa. Kavereiden kanssa puhumme läksiäisjuhlien järjestämisestä. Kutsun ihmisiä kylään uuteen asuntooni, uuteen kotikaupunkiini. Ilmoittelen ihmisille tulevasta kaupunginvaihdostani. Saan onnitteluja työpaikan johdosta. Ja minä en ole silti käsittänyt koko asiaa. Ei minun mieleni vain suostu uskomaan tätä todeksi. Outo tunne kerrassaan.