Olen katsonut Band of brothersia jaksotolkulla. Se on hyvä sarja. Se sisältää aika paljon taistelukohtauksia, ampumista, haavoittumisia, kuolemia. Minä en pidä väkivallan viihteellistämisestä. Enkä todellakaan pidä sodista, minusta ne eivät ole ratkaisu mihinkään. (Toisaalta en osaa uskoa ihmiskunnasta mitään niin hyvää, että kuvittelisin kansojen pystyvän elämään sovussa keskenään ja sotien loppuvan.)

Mutta minusta on hyvä asia, että kirjoitetaan kirjoja sodasta, tehdään elokuvia sodasta. Minusta on hyvä asia, että ihmiset, jotka eivät koskaan ole olleet sodassa, pystyvät kokemaan ainakin jotain siitä, mitä sota on. Näkevät sen hävityksen, raakuuden, ihmishenkien uhraamisen. Kokevat edes pienen häivähdyksen siitä surusta ja pelosta mitä sodan keskellä olevat joutuvat kokemaan. Tuntevat vihaa sotaa kohtaan, ihmetellen miksi on pitänyt mennä niin pitkälle, onko se kaikkien niiden menetettyjen ihmishenkien arvoista? Ehkä niin pitkään, kun sodan todellisuus on mielessämme, edes television välityksellä, me ymmärrämme, että sota ei saa olla ratkaisu. Ehkä. (Toistan itseäni: Toisaalta en osaa uskoa ihmiskunnasta mitään niin hyvää, että kuvittelisin kansojen pystyvän elämään sovussa keskenään ja sotien loppuvan.)

Hän Kiinan vuoksi taistelee ja Ranskan, Vietnamin
Hän USA:ta puolustaa.
Hän sodan vuoksi itsensä ja kaiken tuhoaa.
Hän luulee siten sodat katoaa.

Hän on katolinen, ateisti, juutalainenkin
ja protestantti on hän myös.
Hän tietää, ettei tappaa saa, hän tappaa kuitenkin
vuoksi sinun, minun, ystäväin.

Hector - Palkkasoturi