Aina löytyy hyviä selityksiä sille, miksi ei ole tehnyt jotain kirjoitustyötä, mitä olisi pitänyt. Selityksiä kuten:

a) Kyllä mie sen tein, mutta juuri kun se oli valmis, hyökkäsi valtava peikko tietokoneeni kimppuun ja söi sen, ja vielä muistitikunkin jälkiruoaksi. Kirjoitukset hävisi siis jättimäisen satuolennon vatsaan.

b) Kyllä miun piti se tehdä, mutta kun näppäimistön päälle kaatui kupillinen suklaakahvia. Ja sitä piti sitten kuivatella koko ilta. Enhän mie sitten voinut mitään tehdä, vaikka niin olisin halunnut!

c) Mitä? Mikä ihmeen kirjoitushomma? Kuka minä edes olen? Ohikulkijoilta saamieni ystävällisten tiedonantojen mukaan olen parhaillaan Kuopion lentokentällä. Se kuinka olen tänne päätynyt, on vielä hämärän peitossa.


Yksi näistä hyvistä selityksistä pitää tänään minun kohdallani ihan oikeasti paikkansa.