Aika on kulunut lähiviikkoina hurjan nopeasti. Kohtahan on syksy. En tiedä tahtoisinko sen tulevan vielä. Tahtoisin hidastaa ajankulkua, että saisin aikaa miettiä mitä minä haluan, ja tehdä jotain sen eteen. Ennen kuin puoli vuotta työttömyyttä pyörähtää täyteen. Eihän se puoli vuotta sinänsä mikään maaginen raja ole, mutta se vain tuntuu niin paljolta. Ja muutenkin, kuvittelin joskus keväällä naiivisti, että olen varmasti töissä syksyllä. No en ole. Olen edelleen työtön ja kaikki on epäselvää, en tiedä mitään tulevasta.

Syksy on ollut yleensä minulle mieluinen vuodenaika. On ollut mukavaa aloittaa opiskelut taas kesäloman lepäilyn tai kesätyöskentelyn jälkeen. On ollut mukavaa suunnitella tulevaa vuotta, tehdä lukujärjestystä, palata ns. normaalirutiineihin. Nyt ei ole mitään mihin palata. Ensimmäinen kerta, jolloin kesä loppuu, mutta mitään ei ala. Tai ehkä alkaa, mutta en vielä tiedä sitä, ja sekös vasta rasittaa.

Olen ollut lähiaikoina oikein aktiivinen sosiaalisesti. Ympärillä on ollut jatkuvasti ihmisiä. Ja olen huomannut, että siihen tottuu vähän turhan nopeasti ja turhan hyvin. Päivät ovat tosi kivoja, mutta näin iltaisin (yksin) olen levoton ja ahdistunut. Tämä on kai aktiivisen sosiaalisen elämän kääntöpuoli. On hankalaa kääntää mieltään yksinolokanavalta seurassaolokanavalle ja aina edestakaisin. Olen jämähtänyt siihen seurassaolomielialaan, ja siksi tuntuu ikävältä olla yksin. Yksinasuvan ongelmia. Olen vähän kateellinen niille, joilla on joku jonka luokse mennä kotiin. Jonka kanssa jutella iltaisin. Jonka kanssa suunnitella seuraavan päivän menoja. Tai olla vaikka ihan hiljaa, mutta tietää että se toinen on siinä, ei ole yksin.

Olen myöskin hyvin tietoinen siitä, että unirytmini on hitaasti mutta varmasti kääntymässä takaisin perseelleen. Olen liian levoton ruvetakseni nukkumaan vaikka minua väsyttää. Minun pitää katsoa dvd:ltä jotain ohjelmaa saadakseni unta. Aamulla en jaksaisi enää herätä yhdeksän aikaan, niin kuin olen tehnyt jo monta viikkoa. Kiintoisa juttu on se, että muistan kärsineeni tasan vuosi sitten unettomuudesta. Ihan tähän samaan aikaan. Onko tässä vuodenajassa jotain joka tekee minusta iltalevottoman ja häiritsee nukkumistani, vai onko se vain sattumaa.