Taapersin kuusi tuntia joululahjaostoksilla. Ostokierroksen kestäminen vaati yhden kahvilareissun ja verensokerin nostattamiseksi pienen pussin tsemppikarkkeja. Käytettyyn aikaan verrattuna joululahjalöydökseni olivat vähäisiä. Vielä puuttuu monta lahjaa. Tai kaikille olen kyllä jo jotain hankkinut, mutta niihin lahjoihin pitää vielä ostaa lisäosia.. Ei tää oo varmaan minään jouluna ollut näin vaikeaa. Tai sitten aika on kullannut muistot.

Tänä iltana tai huomenna pääsen jo paketoimaan tähän mennessä ostamiani lahjoja. Olen aina tykännyt lahjojen paketoimisesta tosi paljon. Nykyään vaan asiaa hankaloittaa hieman se, että Kissakin tykkää lahjojen paketoimisesta tosi paljon. Tai lahjanarun jahtaamisesta ja pureskelusta itseasiassa. Mutta on se silti kivaa. (tähän kohtaan melkein kuuluisi hymynaama) Voi laittaa joululevyn soimaan ja jouluiset kynttilät palamaan vielä lisätäkseen paketoinnin jouluista tunnelmaa. Minusta on ihanaa muun muassa kehitellä tapoja paketoida lahjat niin, että saaja ei voi paketista mitenkään päätellä minkälainen lahja siellä on. Vanhat pahvilaatikot ovat arvossaan joulun alla!

Joulun lähestyessä puhutaan usein hyvin kielteiseen sävyyn siitä, miten joulu on nykyään niin kaupallinen, ja ettei lahjojen pitäisi merkitä mitään. En tiedä olenko minä jotenkin lapsellinen, mutta minusta joulu ei olisi kyllä ihan oikea joulu ilman lahjoja. Niitä on mukava antaa ja saada. Ei siinä ole niinkään kysymys siitä, että haluaisin hirveästi kaikkea arvokasta tavaraa. Vaan on tunnelmallista kokoontua perheen kanssa kuusen äärelle, jakaa lahjat ja avata niitä yhdessä. Odottaa jännityksellä mitä paketeista paljastuu, niin omista kuin muidenkin. Lahjat ovat osa sitä perinteistä joulutunnelmaa, sitä Ihanaa Joulua jonka koki lapsena. Jouluna jotenkin haluaa olla lapsi jälleen ja intoilla täysin mielin kuusen koristelusta, joulukukista, jouluruoista, Lumiukosta, lahjoista, kaikista niistä asioista jotka kuuluvat jouluun.