Toisinaan tulee mietiskeltyä, että mitä se kauneus oikein on. Kun puhutaan kauniista ihmisistä. Tai yleensä kauniista naisista. (Mieshän ei sitten saakaan olla kaunis, vai saako?) Tietynlaiseen normikauneuteen kuuluvia asioita on helppo luetella. Laiha, pitkä (mutta ei liian pitkä), isot rinnat, pitkät tuuheat hiukset, suuret silmät, suuret huulet jne jne. Ja jos mainoksia on uskominen (ja miksipä emme uskoisi...) niin kaikki elämän jäljet iholta pitää häivyttää, kainaloihin on työnnettävä kauneusdödöä, ripsiin väriä joka tekee ne taianomaisesti kymmenen kertaa pidemmiksi ja tuuheammiksi. Ja tälle listalle ei loppua näy. Jos haluaisi olla oikein kaunis, niin saisi varmaan käyttää kaiken aikansa ja rahansa itsensä kaunistamiseen erilaisten tuotteiden avulla. Ja sitten ollaan niin luonnon kauniita että.

Jos lähtee sille tielle, että haluaa olla kaunis jonkun yleisen mittapuun mukaan, niin se on pitkä tie. Pitäisi jatkuvasti yrittää tehdä itsestään "kauniimpaa" (käytän lainausmerkkejä, koska minusta tässä ei ole oikeasti kyse todellisesta kauneudesta), seurata trendejä, rakentaa oma identiteettinsä ulkonäkönsä muokkauksen varaan. Ja mitä sillä lopulta saavuttaa? Koskaan ei tule tarpeeksi kauniiksi. Aina on joku, joka on vielä kauniimpi. Aina voi tehdä jotain, että tulisi vielä kauniimmaksi. Ja onko ihminen sitten tyytyväinen, jos hän on kaunis jollakin yleisesti määritellyllä tavalla? Mitä sillä on lopulta merkitystä?

Minä en kertakaikkiaan jaksa ymmärtää tätä kauneusihannetta. Miksi edes pitää olla joku kauneusihanne? Kun kauneus on ihan oikeesti sen katsojan silmissä! Tähän minä ainakin uskon. Minusta normikauniit ihmiset ovat aika tylsän näköisiä. Ja missit ja mallit, kuka ihan rehellisesti väittää, että ne ovat kauneimpia hänen tietämiään ihmisiä? Minusta ei ainakaan ole näin. Väittäisin, että tunnen paljon ihmisiä jotka ovat paljon paljon kauniimpia (siis minun mielestäni), vaikka eivät täytäkään meille tuputettuja kauneusnormeja. Persoonallisuus on kauneutta.

En väitä, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Onhan sillä. Ja varmaankin jokainen tahtoo olla kaunis. Mutta kaunis voi olla niin monella tavalla. Esimerkiksi pukeutumisen suhteen ihmisillä on oma tyylinsä. Minua ällöttää sellainen naistenlehtien "tänä keväänä tällaiset vaatteet ja tällaiset meikit" asenne. Miksi minä muuttaisin tyyliäni vain siksi, että nyt yhtäkkiä tänä keväänä pitääkin olla jonkunlainen ja sitten ensi syksynä taas toisenlainen. Parasta on jos ihminen voi kokea olevansa kaunis löytämällä oman kauneutensa, ilman pakkoa olla jonkun tietynlainen.

Näen kauneutta niissä ihmisissä, joista pidän. Ei sellaiseen kauneuteen liity mitenkään minkään kauneusihanteiden täyttäminen. Tietysti on myös ihmisiä joita pidän kauniina tuntematta heitä. Esimerkiksi julkkisnaisista Audrey Tautou (etenkin Améliessa),  Liv Tyler ja Björk (varsinkin debut -levyn kannessa) tulivat ensimmäisinä mieleen. Heissä on jotain joka miellyttää minun silmääni. Jollekin muulle tulisi mieleen ihan muita nimiä. Kauneutta on niin erilaista ja makuja niin monia.

Niin no, mitä se kauneus sitten merkitsee? Kai sillä on merkitystä, kun minäkin siitä olen innostunut näin pitkästi paasaamaan. Mutta jos ajattelee parhaita asioita ihmissuhteissa, kuten pitkiä keskusteluja rakkaiden ystävien kanssa, niin kyllä kaikki ulkonäköön liittyvät seikat on ihan sivuseikkoja.