Tutkintotodistus kolahti tänä aamuna postiluukusta. Ja nyt olen sitten käynyt työkkärissä. Eli olen silleen ihan oikeesti virallisesti työtön. Kohta lähtevät asiat Kelassakin etenemään, kun pääsen ilmoittelemaan sinne olevani työtön työtön työtön työtön. Eli rahaa tulee. Jossain vaiheessa. Se on kyllä oikein mukavaa. On vain jossain määrin hankalaa mieltää olevani työtön. Olen niin tottunut olemaan opiskelija. Noin 18 vuotta putkeen oppilaana ja opiskelijana. Huh, kuulostaa kamalan paljolta.

Tullessani työkkäristä minuun iski outo shoppailufiilis. En ole sellaista juuri kokenut kuukausiin, koska rahaa vaan ei ole ollut. Eikä ole edelleenkään. Käytin siis rahaa, jota minulla ei tavallaan ole. Ja jota on, sitten kun on, niin vähän, ettei sillä olisi oikeastaan varaa ostella mitään ylimääräistä. No, toisaalta ostin tänään vain 7,90 maksavan paidan ja kirpparilta kolmen euron hameen, joten mistään kovin suurista summista ei siis ollut kyse. Kyllähän nyt pitää joskus itselleen jotain kivaa... Hame oli oikein hauska löytö. Vakosamettia, kuten edellinenkin kirpparilöytöhame. Vaakooosamettiii ooonn iiihhhanaa.

En ole saanut vielä siivottua kaikkia vapun sotkuja (TISKIVUORI, TISKIVUORI), ja lauantaina olisi jo uudet juhlat. Valmistujaiset kavereille. Pitäisi tiskata, siivota, suunnitella tarjottavat, hankkia kaupasta tarvittavat ruoat ja leipoa jotain omilla pikku/keskisuurilla kätösilläni. Ajattelin tehdä jotain sellaista perusjuttua, jonka luulisin onnistuvan. Kuten jotain persikka- tai marjapiirakkaa.

On kyllä kivaa pitää valmistujaisia. Juhlia tätä suoritettua urakkaa. Kyllä tämä minusta on yhtä paljon juhlan arvoinen juttu kuin ylioppilaaksi kirjoittaminenkin. Paljon on tullut töitä tehtyä näiden vuosien aikana, ja paljon opittuakin. Vaikkei sitä kaikkea yliopistossa opittua voikaan suoraan käyttää missään työssä. Mutta parhaimmillaan opiskeltavat asiat ovat olleet todella mielenkiintoisia, ja se on ollut se syy, miksi olen halunnut niitä opiskella. (Ja haalinut aika paljon sivuaineita.) En ole ikinä ajatellutkaan, että minun pitäisi pystyä käyttämään niitä suoraan johonkin. On vain ollut mukavaa oppia.

Yliopiston melkein kuusi vuotta on ollut pitkä elämänvaihe. Jotenkin yliopisto-opiskelusta on tullut itselle niin normaaliolotila, että melkein tuntuu kuin olisi aina ollut siellä. Pari ensimmäistä opiskeluvuottakin tuntuvat hyvin kaukaisilta. Yliopisto-opiskelun loppuminen on suuri elämänmuutos. Tuntuu hyvältä juhlistaa sitä. Onneksi kaikki läheisimmät opiskelukaverini pääsevät mukaan valmistujaisiin. Ne ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt aikaa opintojen ulkopuolella. Olen saanut joitakin läheisiä ystäviä näiden vuosien aikana, ja olen heistä kovasti kiitollinen. On kyllä vähän sääli, että porukka tulee hajoamaan ympäri Suomen. Toivottavasti yhteydenpito jatkuu silti.