Kiintoisa ilmiö. Olen huomannut, että minulle on kehittynyt blogin kirjoittajana tietynlainen blogi-identiteetti. Sen kehitykseen on vaikuttanut se, millaisista asioista ja miten syvällisesti olen tänne tähän mennessä kirjoittanut. Millaisen kuvan olen itsestäni antanut, vaikuttaa siihen millaista kuvaa pidän yllä. Kysymys ei mielestäni ole tietoisista valinnoista, vaan tietyn roolin ja identiteetin omaksumisesta. Eli vaikka voisin kirjoittaa mitä tahansa, huomaan että en silti tee niin. En osaa poiketa ainakaan kovin radikaalisti siitä linjasta, mihin olen blogini kirjoittamisessa tottunut. En tiedä onko se sitten tyhmää. Enkö vain voisi kirjoittaa tismalleen mitä mielessäni milloinkin pyörii, välittämättä siitä että se tulee jonkun luettavaksi. Mutta blogin kirjoittaminenhan on kuitenkin tietynlaista sosiaalista toimintaa. Ja käsittääkseni kun kerran on omaksunut jonkun tietyn sosiaalisen roolin, sitä on aika vaikeaa ruveta muuttamaan. (Oikaiskoon joku sosiaalipsykologi tai muu asiantuntija minua, jos olen väärässä.)

Toinen omassa blogeilussani minua pohdituttava asia on toisten ihmisten blogien kommentoiminen. Senhän pitäisi olla maailman yksinkertaisin asia. Jos joku on kirjoittanut jotain minua kiinnostavaa, jotain josta herää ajatuksia, niin sen kun vain kommentoimaan. Mutta ei, en minä. Mietin, että onkohan tämä minun kommenttini nyt kuitenkaan niin tärkeä ja olennainen. Tai voinko minä nyt kommentoida tätä blogia kun en ole koskaan aikaisemminkaan kommentoinut. Ihan hölmöä ajatella niin. Tiedän. En vain voi sille mitään. Mutta ehkäpä blogiujouden voittaa samalla tavalla kuin muunkin ujouden. Ajan kanssa ja harjoittelemalla. Kun minusta kumminkin olisi ihan kiva kommentoida enemmän niitä kaikkia kivoja blogeja joita luen.