Ei siitä hyvästä aikomuksesta lähteä aamulla juoksulenkille sitten tullutkaan mitään. Kun oli hanget korkeat nietokset ja silleen. Taivaalta tuli ukkoja, mummoja, koiria, kissoja ja lähinnä paljon paljon märkiä isoja lumirätkäleitä. Ei sitten vaan huvittanut juosta.

Voisin olla oikein hyödyllinen ja tiskata. Mutta en saa itseäni pakotettua. Haluan vaan käpertyä lukemaan ja kattomaan leffoja. Toisaalta nukuttaa tämä kotona ns. hyödyttömänä oleskelu. Olen tässä lähiaikoina häiriköinyt ahkerasti lähimmäisiäni saadakseni itselleni jotain tekemistä. Ja toisaalta on kivaa, kun nyt voi hyvällä omallatunnolla sopia tapaamisia kavereitten kanssa, ajattelematta että oikeestaan miun pitäs kyllä tehdä sitä gradua mutta....

Sellainen pieni outo tyhjyyden tunne on kyllä. Kun ei ole pakko tehdä mitään. Voi vaan olla ja laiskotella ihan niin paljon kun huvittaa. Hassulta tuntuu se. En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut sellaista hetkeä, jolloin tuntuu tylsältä siis tyyliin: ää-ä, mulla ei oo mittään tekemistäää.. No nyt alkaa jo vähän lähennellä sellaista olotilaa.

Viikonlopuksi on kai luvattu lämmintä. Toivottavasti tulisikin oikein hyvät ilmat, niin voisi ulkoilla oikein riemukseen. Nyt tuo harmaus ja loskaisuus syö ulosmenointoa. Tosin pitserian pitsa houkuttaisi. On houkuttanut jo lähes viikon. Joskus vaan tulee tuommosia mielitekoja, jotka ei mene pois ennen kuin ostanut sitä ruokaa mitä tekee mieli. (Hihii, kaveri lupas syödä pitsan puokkiin, lähden nyt hakee sitä ihanaista pitserian pitsaa. Nams.)