Eilen kävin oikein superjättiostoksilla. Kaapissa ei ollut juuri mitään syötävää joulunvietosta palattuani, sopivasti olivat kaikki pesuaineetkin lopussa, ja lisäksi shoppailin vielä uuden vessaharjan (uusi ahkera minäni halusi sellaisen). Kannettavaa tuli kolme kassillista plus vessapaperit plus olkalaukku. Painoivat aika paljon. Raahasin ne kaupasta kävellen kotiin suurta uhoa puhkuen. Mitäs siitä jos käsiin sattuu, vähän vaan irvistellään ja painetaan eteenpäin. Minähän en mitään apuu tarttee, en miestä tavaroitani kantamaan enkä edes autoa! (Ei sillä, että minulla olisi ollutkaan mahdollisuuttakaan saadakaan ketään miestäkään ostoksiani kantamaankaan, eikä ole autoakaan, mutta se nyt ei kuulukaan varsinaisestikaan tähänkään...) Niin. Tämä tarina eilisestä jättiostoskauppareissustani oli pitkähkö pohjustus tälle ilmoitusasialle: Tänään minulla ei ole kipeänä kuin vain ja ainoastaan käsivarsien, hartioiden ja selän lihakset!

Olen tänään leiponut. Olen tiskannut jopa kahdesti! Olen aloittanut taas geen parissa työskentelyn muun muassa teippailemalla seinään kaikenlaisia sekalaisia lappusia joiden olisi tarkoitus selkiyttää minulle jotakin. Olen todennut tyytyväisenä että olen saanut jo paljon aikaiseksi, ja olen todennut myöskin sen, että paljon pitäisi vielä saada aikaiseksi ennen kuin tämä urakka on valmis.

Olen muuten aivan suurenmoisen tyytyväinen Ei mainoksia -kylttiini! Nyt vasta tajuan miten paljon sitä turhaa postia tuli.