Pitää viimein piipahtaa taas täällä blogissakin. Jospa jatkossa taas useammin. Kevätkausi on ollut hiljaiseloa, johtuen joko a) laiskuudestani, b) väsymyksestäni tai c) siitä, ettei aivoissani liiku mitään järkeviä ajatuksia joita kannattaisi jakaa kenenkään toisen ihmisen kanssa... Höm.

Kesä ja kukkaset. Parvekkeeni on sisustettu keittiön kanssa yhteensopivaksi punaisella, oranssilla, keltaisella ja pienin vihrein lisäyksin. Pöydällä ruukussa ovat pikkuruiset itse kasvattamani samettiruusun taimet (toivottavasti lapsukaiseni eivät järkyty liikaa muutoksesta, kun kiikutin ne pihalle) ja parvekelaatikossa kukkivat komeat tsinniat. Hilpeän voimauttavaa tietää melkein kaikkien näiden kotini kukkasten nimet.

Kävimme Kissan kanssa tänään hänen elämänsä ensimmäisen kerran ulkoilemassa (mikäli kissanboksissa matkailua ei lasketa ulkoiluksi). Valjaissa kävelemistä olimme opetelleet jo etukäteen kotona jonkun aikaa. Reissu meni oikein mallikkaasti, vaikkakin kökötimme lähes koko ajan kerrostalomme seinän vieressä. Sisällä rappusissa Reipas Ulkoilija halusi kävellä itse, josta "äitinä" olin oikein ylpeä. Oman oven paikka oli hyvin tiedossa, tosin kerroksen suhteen kävi pieni erehdys, kun Kisu kuvitteli oman oven olevan yhtä kerrosta liian alhaalla. Huomenna kenties uudestaan. Kivojahan tällaiset mother-daughter-harrastukset ovat.

Enää hieman yli pari viikkoa töitä, ja sitten kirmaillaan kesälaitumille. Itseasiassa lentskaroidaan Barsseloonaan. En ole vielä oikein sisäistänyt edessä olevaa lomaa saati sitten matkaa, vaikka pikkuhiljaa sitä alkaa jo jollain tasolla ajatellakin. Eiköhän se lomatunnelma ilmaannu viimeistään siinä vaiheessa kun lentokone kiihdyttää pitkin kiitorataa valmiina nousemaan ilmaan hetkenä minä hyvänsä. Se on minun lempiosuuteni lentokonematkailua.