Sain viimeinkin uuden Harryn käsiini. Eilen illalla piti ahmia sitä niin kauan, että nukahdin lopulta kirja kädessä, meikit naamassa ja valot päällä fleecehuovan alle, päiväpeiton päälle. Meneehän se yö noinkin.

Tänään on sellainen päivä jolloin tuntuu ettei mistään tule mitään. Aivot yrittävät surrata kovasti, mutta mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän tulee lisäkysymyksiä ja kaikki alkaa vaikuttaa entistä vaikeammalta. Ja sitten alan pohtia, että olenkohan tekemässä nyt oikeita valintoja (töiden ja opiskelujen suhteen), ja olenko tehnyt menneisyydessä oikeita valintoja ja tulenko tekemään tulevaisuudessa oikeita valintoja. Ja olisiko elämäni tällä hetkellä tosi kivaa ja selkeää ja suhteellisen helppoa jos olisin älynnyt jossain vaiheessa tehdä jonkun valinnan jonka olen tyhmyyksissäni jättänyt tekemättä. Tämän hetkinen mielentilani kiteytyy varsin täydellisesti tässä.

Kyseinen tämä on Viivi&Wagner sarjakuva, jossa Wagner toteaa älykkäästi: "kuin hiihtäisin umpihangessa enkä tietäisi mihin olen menossa tai pääsenkö sinne...". Niinpä.

No mutta piristääkseen itseään voi aina kuunnella Lauri Tähkän & Elonkerjuun Pauhaava sydän -kappaletta. Se on loisto. Ja video kans. Toinen potentiaalinen itsepiristysvaihtoehto on majoittautuminen sängyn nurkkaan tyynypinon, suklaalevyn ja potterin kera. Taidan toteuttaa molemmat, niin sitten varmaan olen tosi itsepiristynyt.