Voi voi sitä eilistä vuodatuksen käyttökatkoa. Blogilistallani näkyi pitkän pitkä rimpsu päivittyneitä blogeja,  joita mieleni olisi tehnyt päästä lukemaan, mutta kun ei niin ei. Puolen yön tietämillä vuodatus jälleen toimi, ja ehdin juuri osallistua valokuvatorstaihin, kun äkkiä ei taas saanutkaan auki yhtään vuodatuksen blogia. Tänä aamuna suurin osa on auennut, mutta osa ei vieläkään. Vieroitusoireet iskee. No ei sentään, mutta hassua se on huomata miten on niin tottunut blogien lukemiseen.

Koin eilen illalla tuplasekaannuksen viikonpäivien suhteen. Tajusin yhtäkkiä, että ei hemmetti, olen luullut koko ajan nyt olevan torstai, mutta nythän onkin perjantai ja huomenna lauantai. Apua! Minun pitäisi tehdä vaikka mitä viikonlopun aikana. Tulee aivan järkyttävä kiire, kun onkin vain kaksi päivää enää aikaa kolmen sijasta. Miten olen ollut koko päivän niin tyhmä, että olen luullut eläväni torstaissa? Vähän ajan kuluttua tajusin, että on ihan oikeasti torstai... Ei perjantai... Parempi näin päin tietysti. Mutta sen hetken kun elin väärässä luulossa, olin NIIN varma. En tajunnut edes, että olen vasta katsonut torstaina tulevia teeveeohjelmia. Ehkä minä kuvittelin katsoneeni niitä edellisenä päivänä.

Miulla on olohousut! Juuri sellaiset joiden perään olen haikaillut. Violetit, pehmeät, ihanan tuntuista velouria, mukavat päällä. Ihanat kotihousut! Kyllä näissä kelpaa oleskella. Tyytyväinen. Tyytyväinen. Nyt voin olohousuissani alkaa puuhastella kotoisia askareita, kuten piirakan (tällä kertaa persikkaisen) leipomista ja tiskaamista (nyt en anna sen vuoren kertyä, vaan tiskaan ajoissa!). Ja tietysti hyvä olisi tehdä niitä kiirekiirekiirehommiakin, joiden kiireellisyydestä ehdin jo eilen stressata luullessani eläväni perjantaita. Muuten käy oikeastikin niin, että minulla on vain ne kaksi päivää aikaa tehdä niitä.