Tämä lähestyvä valmistuminen on kyllä suurempi harppaus uuteen, kuin mikään tätä ennen. Aina ennen on voinut kulkea aika suoraa polkua eteenpäin. Ala-aste, yläaste, lukio, ylioppilaskirjoitukset, haku yliopistoon. Nyt ei ole enää niin yksinkertaista. Niin sanottu huoleton nuoruus taitaa olla lopullisesti loppumassa. Toisaalta tämä muutos tuntuu mukavalla tavalla jännittävältä. On hauskaa miettiä, että missähän minä olen vuoden kuluttua. En edes tiedä missä kaupungissa tulen silloin asumaan. Tuntuu hyvältä päästä elämässä tavallaan eteenpäin monen opiskeluvuoden jälkeen. Moni asia tulee takuulla muuttumaan. Mutta toisaalta kyllä hirvittää. Vaikka tiedän, että todennäköisesti saan töitä (jos en heti niin ainakin jossain vaiheessa), en suostu uskomaan että se voisi olla niin mutkatonta. Asiathan voivat mennä vaikka millä tavalla mönkään. Olen joskus hyvä kehittelemään mielikuvituksellisia kauhuskenaarioita. Se tällä hetkellä vallitseva epätietoisuus ei ole niin kiva tuntemus. Pitää vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.