Nyt kaikki superterveysihmiset hypätkää seuraavien rivien yli. Ne nimittäin käsittelevät herkullista pekonia. Sain eilen jonkun päähänpiston ostaa kaupasta pekonia, koska se on valtavan hyvää. En taida olla ostanut sitä itselleni muuten kuin kerran pari aurajuustopekoniherkkusieniin (jotka on VALTAVALTAVAN makoisia!!) Mutta nyt siis ostin ihan muuten vaan. Paistoin tänään ruoaksi kokonaisen paketin pekonia, ja niiden kaveriksi vielä pari kananmunaa. Ja herkullistahan se oli! En taida kuitenkaan ottaa tätä ihan jokapäiväiseen ruokavalioon, sen verran eriäviä mielipiteitä olen saanut vatsaltani tuosta ruoasta.

Sitten lähiaikojen suuria "älynväläyksiä". Huomasin eilen, että sana ukkonenhan viittaa sanaan ukko eli mies. Siis ilmeisesti se sanahan tuleekin alunperin Ukko-jumalasta. Mutta jos ajatellaan sitä nykyajan merkityksessä ukko, ja siihen lisättynä nen-pääte. (niinkuin vaikka tyttö - tyttönen). Ukkonen ei sillä tavalla ajateltuna kuulosta kovin pelottavalta ja mahtavalta luonnonvoimalta. Enemmänkin sellaiselta pieneltä herttaiselta kumarassa kulkevalta vanhalta sedältä.

Ehkä minä nyt olen löytämässä oikeaa asennetta tähän geehen. (Kun sanon näin, niin alkaa heti pelottaa, että huomenna minuun iskee kaikkien aikojen laiskuus.) Olen istunut lähes koko päivän yhdeksästä tähän asti koneen ääressä graduntekopuuhissa. Eli vaaditaan vain sinnikkyyttä, puurtamista, istumalihaksia. Itsestään ei mikään valmistu. Nyt tosin gradu alkaa olla jo sen verran laaja, että muutaman tunnin työkin hukkuu sinne jonnekin, eikä oikein ole mitään käsitystä siitä, mitä oikeastaan on päivän aikana saanut aikaiseksi.

Nyt vatsani on selvinnyt jo pekonien hyökkäyksestä, ja alkaa kaivata lisää ruokaa, joten taidan pitää gradunteossa luovan ruokailu- ja dvd:n töllötystauon.