Kirjoitin eilen, että:
Nyt olisi vielä noin kolme tuntia aikaa siivota. Onneksi minulla ei tällä kertaa ole tiskivuorta!! Ei ole siis (vielä) mikään kiire. Olen huomannut, että onnistun tällaisissa kylääntulosiivousjutuissa jotenkin aina toimimaan niin, että minulle lopulta tulee kiire.

Arvatkaa vaan tuliko kiire? No juu. Kaveri oli tulossa miun luokse neljäksi, olimme lähdössä yhdessä vappuruokaostoksille. Olin vielä viittä vaille neljän tiskaamassa suihkussa sitä keittiön laatikostoon kuuluvaa isoa leikkuulautaa. En tiedä mistä ihmeestä sain päähäni, että minun on tiskattava se juuri silloin. En ollut vielä ehtinyt imuroidakaan. Mutta, ei mitään ongelmaa. Hyvin ehdittiin kauppaan, ja ehdin sen jälkeen imuroimaankin ennen muiden vieraiden tuloa.

Vappuilta meni oikein mukavissa ja hieman äänekkäissäkin merkeissä. Kun yhteen on kasautunut joukko kovaäänisiä naisia, jotka innostuvat huutamaan toistensa päälle (aiheena muun muassa synnyttäminen, josta kellään ei kylläkään omakohtaista kokemusta), niin ääntä syntyy. Ainakin sen verran, että kissa päätteli pysytellä suurimman osan iltaa poissa tapahtumien keskiöstä.

Eilisillan jälkeen olen tullut (jälleen) siihen lopputulokseen, että olen huomattavasti paljon vanhuksempi kuin miltä näytän. Kävimme kavereiden kanssa illalla piipahtamassa baarissa, ja minä olin meistä ainoa, jolta kysyttiin paperit. (Taas kerran. Minkähän ikäiseksi sitä pitää kasvaa, että näyttää aikuiselta?) Baarista tulon jälkeen huomasin sitten sen, että taidan olla tulossa vanhaksi. Tulin kotiin kolmen aikoihin, ja aloin siivota. Raivasin mahdollisimman hyvin kaikki vapunvieton jäljet, pyyhin pöydät ja nypin roskiakin lattialta. Nyt on vapusta enää jäljellä yksi jätti-ilmapallo ja valtaisa tiskivuori. Eli vapunjälkeissiivousahkeruus tökkäsi vaiheeseen tiskaaminen. Kas kummaa, kun tuo tiskaus on muuten niin miun lempihommaa.

Eilisestä vapunvietosta jäi sen verran kaikenlaista herkkua, että olen syönyt tänään itseni ähkyyn. Ihan hirveä olo, varsinkin sen keksimäärän jälkeen, minkä olen tänään puolihuomaamattani mättänyt kitaani. Kylläpäs iltapalaruisleipä maistui hyvältä sen ylimakeuden jälkeen.

Euroviisut lähestyvät, joten nyt lienee ajankohtaista muistella menneiden vuosien viisuja. Monista kappaleista en ole edes tiennytkään, että ne ovat olleet Suomen edustuskappaleita euroviisuissa tai osallistuneet Suomen karsintaan. Mukavaa, että näitä kappaleita löytyy niin kätevästi Ylen Elävästä arkistosta. Kiintoisaa katseltavaa löytyy sieltä. Mielestäni Suomen parhaita euroviisukappaleita on Anneli Saariston vuonna 1989 esittämä La dolce vita. Vahva, tarttuva kappale. Anneli Saaristolla on komea ääni. Kitaratkin on kivat. Tykkään oikeasti kovasti. Tämän voi kuunnella monta kertaa peräkkäin ja se kuulostaa joka kerralla hyvältä.