Joskus sitä kohtaa oman sisäisen Tyttönsä ja hämmästyy siitä, että sellainen tyttöilijä tosiaan asustaa tässä kehossa. Löysin eilen alennusmyynnistä aivan täydelliset kengät. Ne eivät olleet edes maailmankauneimmat kengät hyllyssä, mutta kun ne laittoi jalkaan, ne olivat täydelliset. IIHANAT. Kesäiset korkokengät joissa ei ollut takaremmiä, mutta silti niillä oli käsittämättömän hyvä kävellä. Ja niin kauniit. En meinannut malttaa ottaa niitä kaupassa pois jalastani vaan tassuttelin ympäriinsä kenkäihastuneena. Kassallakäynnin ajaksi piti kyllä vaihtaa omiin vanhoihin, mutta heti autossa laitoin ihanatkenkäni takaisin jalkaan (en siis ollut se, joka ajaa). Köpsöttelin ne jalassani seuraavassa kaupassakin, vaikka niissä ei ollut kuitenkaan NIIN hyvä kävellä, kuin joissain oikeasti kävelyyn tarkoitetuissa kengissä, ja ne alkoivat uutuuttaan hangatakin pikkuisen. Njaah. Taidan olla jossain määrin kenkähullu.

Ja lisäksi ennusteeni piti paikkansa. Pidän vaaleanpunaisesta. Minulla on nyt vaaleanpunainen paita. Ei sentään ihan hempeän vaaleanvaaleanpunainen, mutta silti. Vaaleanpunainen.