Valmistumiseen ei ole enää pitkä aika. Sen jälkeen tarkoitus olisi ryhtyä työnhakuun. Tänään onnistuin oikein innostumaan työnhaun tuomista mahdollisuuksista. Siitä vapaudesta, että voin hakea töitä mistä kaupungista haluan. Siitä tunteesta, että pääsen kenties jo vuoden sisällä johonkin ihan uuteen kaupunkiin. Kävelemään ennestään tuntemattomia katuja, ostamaan ruokani uudesta kaupasta, asumaan uudessa asunnossa. Puhuimme tänään ystäväni kanssa puhelimessa mahdollisesta muutostani, ja siitä että kenties pääsisimme hieman lähemmäs toisiamme asumaan. Voisimme nähdäkin useammin. Siinä tulevaisuudensuunnitelmia höpöttäessämme onnistuin innostumaan sitten oikein tosissani siitä muuton mahdollisuudesta. Aloin tajuamaan, että ihan oikeasti olen valmistumassa, ja ihan oikeasti haen kohta töitä, ja ihan oikeasti voin hakea minne tahansa! Siinä innostuneisuuden puuskassani aloin jo surffailla yhden mahdollisen muuttokaupungin nettisivuilla ja katsella veeärrän sivuilta aikatauluja, missä ajassa sieltä pääsee minnekin. Taidan olla vähän hassu. Enhän minä edes tiedä saisinko juuri siitä kaupungista töitä. Mutta sellainen suunnittelu ja intoilu on tosi mukavaa. Toisaalta myös vähän kummallista, koska tuntuu todella oudolta ajatella asioita niin pitkälle. Olen ollut niin kiinni vain tässä valmistumisen pohdinnassa, että en ole osannut ajatella sen jälkeistä aikaa.

Loistava juttu muuten, että niin sanottu kantakahvilamme toimii jälleen. Kävimme siellä taas tänään kavereiden kanssa. Se kahvila oli vähän aikaa poissa, tai itse asiassa senkin ajan se toimi keskustan ulkopuolella, mutta sinne ei sitten jostain syystä vain tullut lähdettyä. Kahvilassa käyminen on aivan ehdottoman kivaa. Siinä vain on sitä jotakin. Teekin maistuu ihan erilaiselle kahvilassa kuin kotona. Ja sitten kaikki ihanat erikoiskahvilaadut... Nammm. Sitä paitsi näin yhtäkkiä ajatellen väittäisin, että kahvilassa on paljon vaikeampaa olla pahalla tuulella kuin kotona. Hyvän tuulen paikka. Ja on jotenkin miellyttävää olla siellä ihmisten keskellä, mutta kuitenkin omassa pöydässä on tietty oma tila ja rauha keskustella kaikista maailman asioista. Kahvilat on kivoja. Jee.