Nyt alkaa tulla jo hetkiä, jolloin alan aavistella, kuinka ihana on tunne siitä, ettei tarvitse tehdä mitään juuri sillä hetkellä eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jonkun asian tekemättömyydestä. En ole kuitenkaan vielä siinä vaiheessa, että minusta tuntuisi ihanalta. En uskalla olla liian iloinen tai onnellinen, koska pelkään, että sitten tapahtuisi kuitenkin jotain yllättävää ja odottamatonta ikävää. Ja vain siksi, että huokaisin helpotuksesta liian aikaisin.

Elän läävässä. (Ohhoh mikä uutinen...) Lähes kaikki yleisimmin käyttämäni vaatteet alkavat olla pyykkikorissa, lähes kaikki astiani kasassa tiskipöydällä. Lattialla ihana sekoitus kissanhiekkaa ja ulkoa kenkien mukana tullutta hiekkaa. Eteisen lattialla lojuu lajitelma erilaisia kenkiä sikin sokin. Lipaston päällä on kaikenlaista tavaraa, kuten polkupyörän pumppu, lapasia ja ajat sitten tullutta postia. Ja seinä on täynnä graduun liittyviä lippusia ja lappusia, jotka voisi nyhtää sieltä alas. Oikein mielellään. En vain tiedä mistä aloittaisin, enkä jaksa aloittaa mistään. Odotan maanista olotilaa, jossa innostun raatamaan koko päivän hullun lailla ja laittamaan tämän kaiken kuntoon.

Voi voi, kun ihanainen kevät lähti karkuun. Tässä vähän aikaa sitten käytin kevään ensimmäisen kerran uusia kevätkenkiäni, olin kevään ekan kerran ulkona ilman välikalsareita housujen alla, käytin kevään ekan kerran takin sijasta ohutta hupparia ja söin kevään ekan jäätelötötterön ulkosalla. Nyt olen siirtynyt takaisin kalsareihin, talvikenkiin ja talvitakkiin. Kevätilma tekee aina niin onnelliseksi, joten aurinkoa ja lämpöä takaisin toivoo hän ystävällisesti kiitos... Vaikka toisaalta eihän se kesä vielä tule tähän aikaan vuodesta. Siis en valita. Kivaa on silti, kun on keväisiä mielenpiristyspäiviä/viikkoja ainakin välillä.

Pitäisköhän muuten olla niin hurja, että pesisi ikkunat tänä keväänä. Olen pessyt tämän asunnon ikkunat tasan yhden kerran. Silloin kun muutin tänne. Ja siitä on aikaa jo niin kauan, etten kehtaa edes sanoa... Useita vuosia... Mitäs sitä turhia, kun vielä läpi näkkee... Köh köh.