Inhoan tällaisia päiviä. Nimittäin sellaisia, jolloin heti aamusta alkaen tietää olevansa superepäsosiaalisella tuulella, mutta tietää, että pitää lähteä jonnekin ihmisten ilmoille. Nimenomaan sellaisten puolituttujen/lähes tuntemattomien ihmisten ilmoille.

Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota olla tänään sosiaalinen. Haluan vain tuntea oloni hieman haikeaksi ja vaikeaksi, kuunnella kerta toisensa jälkeen Queenin ihania kappaleita (jep, Queen-innostus jatkuu edelleen) ja ajatella kaikkia juttuja, jotka pyörivät päässäni. En jaksaisi ottaa päähäni pyörimään enää mitään uusia juttuja. Ei small talkia ja tekopirteää jutustelua. Vain niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla juuri sellainen, millä tuulella olen tänään.

Mutta ei voi valita. Siis turha valittaa. Pitää vain yrittää kääntää sosiaalisuusvipu päälle ja suuntautua ulospäin täältä pääni sisältä.