No niin. Tässä on taas päivä vierähtänyt tietokoneen ääressä istuessa. Ja tulee näin jatkumaan vielä pari tuntia. Ajattelin graduilla Greyn anatomiaan asti. Jostakin olen taas löytänyt välillä jo vähän kadoksissakin olleen graduntekoinnostuksen. Nyt tuntuu niin kivalta tehdä tätä analyysiä, kun jo tunninkin ahkeralla työskentelyllä huomaa syntyneen aikamoisesti edistystä.

Olen tänään taas uppoutunut työskentelyyn sellaisella oudolla innolla, että en ole muistanut syödäkään paljon mitään. Eikä ole edes ollut nälkä. Jossain vaiheessa rupesi jo alkava migreeni vähän häiritsemään, katsoin ruutua yhdellä silmällä, painaen kädelläni toista silmäkulmaani. Mutta ei tullut sitten heti mieleen, että voisi vaikka päänsärkylääkettäkin napsia. Ei suinkaan. Miksei tämä iso G ole aina näin kiva?

Voi mikä söpöläinen. Kissa nimittäin. Suuri hellyyshymy levisi kasvoilleni, kun huomasin, että Kissa oli kaatanut lehtilaatikon, jossa säilytän keräykseen meneviä kartonkipakkauksia, kuopinut ne pakkaukset sieltä ulos, ja nyt nukkuu siellä korin sisällä, pahvien keskellä kerälle käpertyneenä, niin kovin onnellisen näköisenä.

Äskettäin listasin hakusanoja, joilla tänne oltiin googlesta päädytty. Nyt on kyllä pakko vielä kertoa kaksi uusinta! Nimittäin: 'mitä on kauneus' ja 'mitä minun pitäisi tehdä elämässä'. Suuria kysymyksiä totta tosiaan. Blogistani etsitään ilmiselvästi Vastausta Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen (niin kuin Linnunradan käsikirjassa). En kyllä usko, että minulla on tarjota siihen paljon parempaa vastausta kuin se 42...