Minä RRRRRRakastan kevättä! Rakastan sitä, kun saa huidella pyörällä pitkin kaupunkia ilman pipoa, lapasia ja kaulaliinaa. Rakastan valoisuutta ja lämpöä, rakastan lumen alta paljastuvaa maata ja asfalttia. Rakastan kevään tuoksua. Rakastan sitä, että pimeää on vasta illalla. Tätä rakastan-listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkäksi.

Ihan kuin kevään tullen päässä kääntyisi joku elämänmyönteisyysvipu on-asentoon. Löytää itsensä hymyilemästä onnellisena ilman mitään erityistä syytä. Kaikki näyttää aurinkoisemmalta, ja olo on sata kertaa energisempi kuin talvella. Tänäänkin tulin töistä kotiin, ja lähdin heti pyöräilemään, vaikka talvella olisin vain röhnähtänyt sohvalle, josta olisin jaksanut lähteä korkeintaan ruokakauppaan jos olisi ollut aivan pakko.

Suuri kevätenergisyyteni ei ole ulottunut keittiön puolelle. Se on taas niin epämiellyttävä likaisten astioiden tyyssija, ettei huvita siellä paljon oleilla. Olen myös superlaiska laittamaan yhtään mitään järkevää ruokaa itse juuri nyt. Mietin tuleekohan minusta koskaan sellaista "kunnollinen perheenäiti" -tyyppiä, joka hyörii keittiössä esiliina päällä, leipoo pullaa, laittaa terveellisiä ja maittavia ruokia ja tiskailee hymy huulillaan. Kröh. Kuulostaa epätodennäköiseltä. Enkä tiedä miksi minusta sellaista pitäisikään tulla. Kotiaskareet eivät vain taida kuulua minun vahvuuksiini. Perheenäiteilyllä voisi kuitenkin saavuttaa kaksi myönteistä seikkaa: a) ruoka tulisi halvemmaksi ja b) ruoka olisi terveellisempää. Tämän päivän ruokani oli arnoldsin kanapekonibagel ja sitruunajäätee. Take away. Hyviähän nuo olivat mutta edellämainitut kohdat a ja b eivät tainneet oikein toteutua.