Nuhasairaus ei osaa päättää tulostaan. Se alkoi viikko sitten, meni melkein pois, jatkui pienenä häiritsemättömänä nuhaisuutena, tuli tänään takaisin vähän suurempana ja häiritsevämpänä nuhaisuutena, väsyneisyytenä ja pääkipuna. Paitsi, että nyt illalla tunnen olevani taas ihan terve. En minä nyt mitään tautia toivo, mutta voisi se flunssa päättää, että meinaako iskeä vai ei. Kunhan vaan kiusoittelee.

Ajattelin tänään katsoa iltani iloksi nelosen 4D-dokumentin. Tällä kertaa aiheena kaksipäinen lapsi. En oikein tiedä miten noihin neljädeedokkareihin pitäisi suhtautua. Niissä on vähän semmoista tirkistelyn makua. Kertovat usein ihmisistä (aika monesti lapsista, vai olenko väärässä?), joilla on joku omituinen erikoinen sairaus. Ja sitähän on jännää päästä tirkistelemään toisten elämää, että voi ihme, kaikkea kummaa sitä maailmassa onkin! Jotenkin katsoessaan joskus miettii esimerkiksi sitä, että voikohan sellainen ohjelma perustua mitenkään sen lapsen tekemään harkittuun päätökseen siitä, haluaako hän, että hänen elämäänsä kuvataan telkkarissa. Monesti niissä käsitellään kuitenkin aika henkilökohtaisia ja yksityisiä asioita. Eihän siitä varmaan mitään haittaa ole. Vaan silti, tirkistelyn makua. Mutta tulee kyllä niitä toisinaan tirkisteltyä, jos on kiintoisia aiheita.

Huomenna olisi tiedossa kahvilareissu ja kaverin synttärit. Toivottavasti en nyt sairastu. Ruokahalun puolesta en ainakaan tunnu yhtään sairaalta. Kauheen nälkäinen ja hyväruokahaluinen olen. Ehkä sängyssä makoilu ja telkkarin katselu lisää ruokahalua. Televisiokanavien ja herkkujen valmistajien salaliitto. Televisio lähettää sellaisia hypnoosisäteitä, jotka saa ihmisen tuntemaan itsensä nälkäiseksi ja haaveilemaan kaikista herkuista. Niin sen on oltava.