Hihii! Minulla on nyt lainassa Linnunradan käsikirja liftareille, jonka aion lukea nyt sitten sen kolmannen kerran. (katso aiempi merkintä aiheesta). En enää muistakaan tarkalleen mitä niissä viisiosaisen trilogian viimeisimmissä osissa tapahtui, eli kiintoisa lukuelämys tiedossa siinä mielessä. Olen vähän luonteeltani sellainen hyvien kirjojen moneen kertaan lukija, mutta ei silti ole kivaa jos muistaa kirjan ulkoa sitä lukiessaan.
Pitänee ensin kuunnella se kuuntelukasettiversio loppuun, siis Linnunrataa tiedossa iltasaduksi. Se onkin herttaista kuunnella kun joku lukee iltasatua (tässä tapauksessa Heikki Kinnunen ja kumppanit), omista iltasadunkuunteluajoista alkaa olla jo aikaa.
Ja tässäpäs vielä muutamia suuria viisauksia suoraan Linnunradan käsikirjasta:
"Minä luulin", hän sammalsi, "että maailmanlopun tullessa meidän pitäisi mennä pitkälleen ja panna paperipussi päähän tai jotain sellaista."
"Jos se teitä miellyttää, niin mikäpäs siinä." Ford sanoi.
"Niin meille neuvottiin armeijassa", mies sanoi, ja hänen silmänsä aloittivat pitkän harhailun takaisin kohti viskilasia.
"Olisiko siitä apua?" baarimikko kysyi.
"Ei", Ford sanoi ystävällisesti hymyillen.
***
Vogonirunoudesta:
Vangit oli istutettu runonkuuntelutuoleihin - ja kahlittu niihin tiukasti. Vogonit tiesivät hyvin tarkkaan kuinka heidän runouteensa yleensä suhtauduttiin. Heidän runoutensa syntyi alun alkujaan siitä härkäpäisestä innosta jolla he yrittivät tulla hyväksytyksi kehittyneiden kulttuurirotujen joukkoon, mutta nykyään he kirjoittivat niitä pelkästään piruuttaan.
"Tarkoitatte siis että minä kirjoitan runoja siksi että tämän ilkeän, paatuneen, sydämettömän kuoren alla on vogoni joka haluaa saada osakseen kanssaolioiden rakkautta?" hän sanoi ja jatkoi: "Niinkö?"
...
"Ei, te olette täysin väärässä" hän sanoi. "Minä kirjoitan runoja pelkästään korostaakseni ilkeää, paatunutta, sydämetöntä ulkoista olemustani."
Vangit oli istutettu runonkuuntelutuoleihin - ja kahlittu niihin tiukasti. Vogonit tiesivät hyvin tarkkaan kuinka heidän runouteensa yleensä suhtauduttiin. Heidän runoutensa syntyi alun alkujaan siitä härkäpäisestä innosta jolla he yrittivät tulla hyväksytyksi kehittyneiden kulttuurirotujen joukkoon, mutta nykyään he kirjoittivat niitä pelkästään piruuttaan.
"Tarkoitatte siis että minä kirjoitan runoja siksi että tämän ilkeän, paatuneen, sydämettömän kuoren alla on vogoni joka haluaa saada osakseen kanssaolioiden rakkautta?" hän sanoi ja jatkoi: "Niinkö?"
...
"Ei, te olette täysin väärässä" hän sanoi. "Minä kirjoitan runoja pelkästään korostaakseni ilkeää, paatunutta, sydämetöntä ulkoista olemustani."
***
Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö.
Yhä enemmän valtasi alaa katsomus, jonka mukaan puista maahan laskeutuminen oli alun alkujaankin ollut virhe. Ja joidenkin mielestä jo puihin nouseminen oli ollut huono siirto, eikä ihmiskunnan olisi koskaan pitänyt ryömiä merestä kuivalle maalle.
Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö.
Yhä enemmän valtasi alaa katsomus, jonka mukaan puista maahan laskeutuminen oli alun alkujaankin ollut virhe. Ja joidenkin mielestä jo puihin nouseminen oli ollut huono siirto, eikä ihmiskunnan olisi koskaan pitänyt ryömiä merestä kuivalle maalle.
Kommentit