Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen siitä, että asun nyt Helsingissä. Elämäni ei ole täällä kovin paljon erilaista kuin ennenkään. Paitsi, että tunnen enemmän ihmisiä, eikä tarvitse olla niin paljon yksin. Mutta minulla on aivan erilainen olo täällä. Pidän siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä, vaikka tuntemattomiakin. Ja kauniita erivärisiä kerrostaloja. Erilaisia mahdollisia kävelyreittejä. Ja pidän metromatkustamisesta, se on nopeaa ja kätevää. Oranssit muovipenkit olivat minusta ennen aika hirviömäiset mutta nyt olen tottunut.

Kävin tänään syömässä sushia toisen kerran elämässäni. Hyvää ja yllättävän täyttävää. En ole käyttänyt syömäpuikkojakaan aiemmin kuin sen yhden kerran. Silloin palaset tipahtelivat puikoista epähallitusti ympäri lautasta, mutta tällä kerralla löysin heti oikean otteen puikoista ja olin kovin iloinen. Oppimiselämyksiä.

Pieni yksiöni tuntuu kodilta. En tarvitsekaan tämän enempää tilaa. Täällä ovat kaikki tärkeät asiat: Kissani, tietokoneeni, televisioni, sohva, sänky, jääkaappi, vessa.. Ja mitä muuta nyt ihminen voi tarvita. Kuitenkin kotona olemiseni on lähinnä siirtymistä tietokoneen, sohvan ja jääkaapin väliä, niin sehän on vain hyvä, että nämä ovat lähellä toisiaan..

Vähän jännittää edessä oleva pitkä perjantai-ilta, kun en ole sopinut kenenkään kanssa tekeväni mitään. Joskus illat ovat vähän vaikeita yksin, muutenkin mutta erityisesti nyt uuteen paikkaan sopeutuessa. Minulla on kuitenkin pokkarialesta ostamani Markiisi de Saden Justine (vaikuttaa mielenkiintoiselta lukukokemukselta) jota suunnittelin lueskelevani tänään, joten ainakaan en ole aivan vailla tekemistä.