Koko kaupunki litisee ja lätisee. Ja minun kenkänikin litisivät ja lätisivät. Imivät nimittäin kohtalaisesti vettä sisäänsä. Opinpa läksyni. Ei lenkkareita loskakelillä.

Heräsin aamulla itsekseni kello yhdeksän ja huomasin, etten ollut muistanut laittaa kelloa soimaan. Yleensä minulla on joka aamu kello soimassa joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. Ihmisen sisäinen kello on kyllä jännä juttu kun se herättää ilman herätyskelloakin... Ja kuten muinakin aamuina, niin tänäkin aamuna jatkoin onnellisesti uniani vielä pitkään yhdeksän jälkeen. Erona oli vain se, ettei tänään tarvinnut jatkuvasti lätkiä sitä torkkuherätystä hiljaiseksi.

Nukuimme Kissan kanssa lähes yhteentoista. Kissa oli tosi söpö kun se nukkui kuin ihminen. Se oli ojentanut itsensä oikein pitkäksi ja nukkui kyljellään pää melkein tyynyllä. Kun nousin ylös sängystä löysin altani leluhiiren. Kissa oli sen varmaan yöllä sänkyyn kantanut. Hauska olisi joskus nähdä mitä kaikkea se täällä touhuilee minun nukkuessani.