-Lopussa lisäys-

Ohhoh. Tajusin tänään, että tutkinnonmyöntämispäivä onkin jo huomenna. Eli työttömyysjuttujen selvittely on erittäinkin ajankohtaista. Olen ihan pihalla kaikesta, enkä tykkää yhtään siitä tunteesta. Inhoan epätietoisuutta. En tiedä, alkaako työttömyyteni virallisesti jo huomenna, vai vasta huomisen jälkeen. En tiedä, mitä minun nyt ihan tarkalleen pitää tehdä, paitsi tallustella työkkäriin. En tiedä miten, mistä ja milloin minun pitää hakea työmarkkinatukea ja asumistukea, paljon ne ovat ja milloin ne tulen tililleni saamaan. Kaikki nämä asiat tulevat mitä luultavammin selkenemään kunhan marssin työkkäriin suurena kysymysmerkkinä.

En tiedä miksi minua jännittää mennä työkkäriin. Tai ei niinkään jännitä, vaan sinne meneminen tuntuu jotenkin epämieluisalta, sellaiselta jutulta jota haluaisi siirtää mutta ei voi. Ehkä se on tämä uusi elämäntilanne, uudet hakulomakkeet, uusi epätietoisuus. Uudet jutut jännittävät tai aiheuttavat epätietoisuudesta johtuvaa epämiellyttävää oloa, vaikka niissä ei järjellä ajateltuna ole mitään jännitettävää.

Minun pitäisi myös hakea töitä. Odotan kyllä innolla, että pääsisin johonkin töihin. Elämä muuttuu, rahatilanne paranee ja pääsee kenties uuteen ja isompaan asuntoon ja kaikkea sellaista kivaa. Mutta miksi se työnhakukin tuntuu ajatuksena niin vaikealta?? Alan jo syytellä itseäni siitä, että en ole vielä lähettänyt yhtään hakemusta. Pieni ääni päässäni huutelee, että "Nyt meni kaikki kesän ja syksyn työpaikat sivu suun! On jo valittu kaikki työntekijät! Turha toivoakaan mitään töitä saavansa! Sinä onneton hidastelijalusmu! Työnhaussa aktiivisuus on avainsana! Ja hah hah haa, sullapas ei oo ees työkokemusta omalta alalta, kuka siut muka palkkaa?" Tyhmä pieni ääni. Ei pidä kuunnella sitä. Onneksi se on pieni eikä suuri ääni.

Ehkä alan kirjoittaa hakemuksia viikonloppuna.

Klo 0:46: Ei perhana. Mollin ja muiden työnhakusivujen selailu tekee epätoivoiseksi. Kaikkien minun alaani läheltä liippaavien tehtävien vaatimukset on sellaisia, etten todellakaan täytä niitä... Miten kukaan työkokemukseton pääsee ikinä töihin, että saa sitä työkokemusta, joka sitten auttaa saamaan töitä?!? Miksen mennyt opiskelemaan sellaiselle alalle, josta valmistutaan yhteen tiettyyn ammattiin, jota on päässyt harjoittelemaan jo opiskelujen aikana?? Nyt alkaa iskeä ahdistus, että pakko saada edes joku työ ja äkkiä... toisaalta olen nyt liian paniikkinen selatakseni noita työpaikkailmoitussivuja järkevästi, mahdollisia haettavia työpaikkoja etsien. Sivujen selaus vain aiheuttaa kasvavaa paniikkisuuden tunnetta. Ehkä niitä ei kannattaisi plärätä yöllä väsyneenä. Jospa yritän huomenna uudelleen. Kai niihin paikkoihin voi hakea ja toivoa, etteivät muutkaan hakijat täytä täydellisesti hakemuksen vaatimuksia/toiveita. Kai sitä nyt joskus jonnekin pakosti pääsee töihin.... Kai. Luultavasti. Toivottavasti. Kääks.