Eilen eteni vauhdilla. Tänään se ei taas suju. Pöh pah. Väsymys on ja taas migreeni uhittelee.

Näin yöllä kummaa unta. Olin olevinaan ollut ennen yliopiston aloittamista kaksi vuotta poliisikoulussa ja siihen koulutukseen oli sisältynyt poliisiautolla ajamisen testi. Olin joutunut sitä suorittaessani auto-onnettomuuteen, jossa olin loukkaantunut pahasti ja joutunut sairaalaan pitkäksi aikaa. Siitä oli tullut minulle niin suuret traumat, että olin unohtanut täysin ne kaksi vuotta poliisikoulussa, mutta nyt vuosien päästä ne palasivat mieleeni. Sitten keskustelin niistä ajoista ja omasta toipumisprosessistani pitkään useiden sukulaisteni kanssa. Mietimme muun muassa sitä, että sen onnettomuuden jälkeen en ole enää uskaltanut ajaa autolla. Se uni oli niin todentuntuinen, että vielä heräämisvaiheen puoliunessa luulin sen olevan totta.

Tänään on muuten blogilla vähän niin kuin juhlapäivä. Tasan kuukausi blogeilua takana. Hassua miten tuntuu kuin olisin kirjoittanut tätä jo paljon kauemmin. Huomenna siirrytään joulukuuhun. Kalenteri on seinällä odottamassa ensimmäisen luukun avaamista. Tänä vuonna löytyi harvinaisen söpö kuvakalenteri. Luminen tonttukylä, jossa vilisee tonttuja hiihtämässä, luomassa lunta, ajamassa porolla, kulkemassa lyhtyjen kanssa... Nättejä kuvakalentereja on joskus tuntunut olevan vaikea löytää, kun kaupat vaan pursuaa suklaakalentereja. Miulla pitää olla kuvakalenteri. Se on perinne.