Idols-asiaa. Kuuntelinpa tänään muutaman kerran uudelleen Kristian Meurmanin semifinaaliesityksen The Entertainer (tästä kiittäminen juutuubeloista). Uudelleen siksi, että perjantaina jäi vähän huonolle katsonnalle, kun en ollut ns. häiriöttömässä ympäristössä. Muutaman kerran siksi, että esitys osoittautui paremmaksi kuin olin perjantaina katsoessani tajunnutkaan. Ja käyttääkseni ällöttävää ilmaisua: Vähänkö sillä miehellä on törkeen makee ääni! Kun sitä kuuntelee, niin tulee sellainen olo, että voisi oikeasti jopa haluta kuulla levyllisen kyseisen henkilön laulua. Minä en ole paras ihminen arvioimaan sitä kuka noista idols-ehdokkaista laulaa teknisesti parhaiten, pidän laulajista aina vain sen perusteella miellyttääkö niiden ääni ja tapa laulaa minua. Ja Kristianin ääni miellyttää minua, joten melkeinpä toivoisin, että siinä olisi Idols-voittaja. Tämän esityksen perusteella ainakin. Voihan olla, että joku toinen ehdokaskin vielä finaaliesityksissä yllättää iloisesti jollain mielettömän hienolla esityksellä...

Euroviisu-asiaa. Katsoin Suomen euroviisufinaalin. Melkein kahdesti. Siksi, että olin eilen illalla liian väsynyt mennäkseni nukkumaan, joten istuin vain töllöttämässä finaaliuusintaa. Outoa kyllä, mutta kun nyt olen kuullut kappaleet useampaan kertaan, alan tykätä eniten Johanna Kurkelan kappaleesta Olet uneni kaunein, vaikka se ei oikestaan ole sellaista musiikkia, jota muuten kuuntelisin. Se vaan kuulostaa jotenkin ihan nätiltä. Jann Wilde & Rose Avenuessa oli myös sitä jotain.

Pitänee vielä hyväntuulenpuuskassani intoilla, että ihanaa kun oon saanut kavereiksi niin mahtavia tyyppejä. Suorapuheisia, äänekkäitä ja höpsöjä. Ihan parhaita.

Sitten vielä pieni urputus tasapainottamaan tätä yltiöpositiivista kirjoitusta: Ostin Marianneja. Söin niitä ihan liikaa. Nyt on paha olo. Migreeni taitaa myös ilmoitella tulostaan. Niin, ja pitäs tehdä sitä yhtä samaa vanhaa angstityötä, mutta tuntuu taas niin vaikeelta se alottaminen.