Flunssauutisia on kuulunut lähiaikoina tuttavalta jos toiseltakin. Itse olen säilynyt terveenä. Tähän asti. Mutta nyt taitaa tehdä tauti tuloaan. Se alkoi eilen nenän toispuolisnuhaisuutena. Yöllä heräsin kylmyyteen ja hytisin pitkän tovin sängyssäni ennen kuin sain unen päästä uudemman kerran kiinni. Kuumetta ei kyllä ainakaan nyt aamulla ole. Vähän hölmeröolo.

Kaikki opinnot on nyt suoritettu. Ja kaikki opinnot ovat ehtineet ajoissa opintorekisteriin (mitä onkin lähiaikoina vähän jännäilty ja panikoitu, etenkin gradun suhteen). Tutkintoa on haettu. Maisterin paperien pitäisi olla kourassani kuun loppuun mennessä. On se jännää. En oikein osaa vielä ymmärtää tuota. On toisaalta sääli, ettei yliopistolla ole mitään sellaisia valmistumisjuhlallisuuksia kuin muissa kouluissa. Kevätjuhlaa. Yhteistä todistusten jakoa. Juhlapuheita. Eihän siellä voi tuollaisia olla, kun kaikki valmistuu eri aikoina. Mutta juhla olisi sellainen selkeä siirtymäriitti, jonka avulla tajuaisi paremmin valmistuneensa.

Kissa sai tänä aamuna herkkuruokaa. Katkarapuja. Se on aina hauska, kun huomaa saavansa katkiksia. Alkaa heti kurotella kohti katkarapupussia ja hyppää pöydälle ja yrittää työntää päänsä jäisiin katkarapuihin. Vaikka ei se niitä jäisinä syö. Sitten kun se viimein saa katkaravut lautasella eteensä, se nostaa katkaravun kerrallaan lattialle ja jauhaa sitä hyvin tehokkaan oloisesti. Ei ole katkaravun voittanutta kissanherkkua vielä löytynyt.

Oon tulossa kipeeksi, joten annan itselleni luvan tehdä sairausjuttuja. Niin kuin syödä aamupalaa sängyssä peiton alla, leffaa katsellen. En ole vielä kovin kipeä, mutta olen aika harvoin sairaana, joten silloin kun olen, niin pitää ottaa sairaan roolista kaikki irti. Niiskuttaa ja valittaa ja ruveta oikein laiskaksi. Voin kai aloittaa sen jo nyt vaikkei nuha olekaan vielä pahimmassa nenänvuotonuhaolovaiheessa.