Käväisin olemassa yhden yön Helsingissä tällä viikolla. Kun istuin Helsingistä poispäin kulkevassa junassa, minulla oli sellainen olo, että onpas ihanaa päästä kotiin. Siis kotiin. Ihmeellistä, miten viikon asumisen jälkeen voi tuntua siltä, mutta niin se vain oli.

Olen lähiaikoina kiinnittänyt junaillessani huomiota siihen, että kuulutuksessa mainostetaan "pistäytymispaikkaa tupakoitsijoille" eikä esimerkiksi yksinkertaisesti tupakkapaikkaa tms. Miksi niin hassu ilmaus, pistäytymispaikka? Vai olenkohan minä ainoa, jonka mielestä se kuulostaa hassulta? Höm.

Täällä on satanut tänään lunta ihan tosissaan. Ei sillä tavalla jouluisen herttaisesti leijaillen, vaan välillä lumi on piiskautunut vaakasuorassa suoraan naamaan. En minä silti valita. Lumisade on tähän aikaan vuodesta aina kivempi vaihtoehto kuin vesisade. Tässä vesi/loska/lumisateisena aikana olen keksinyt yhden uuden jutun, josta voin päätellä tulleeni aikuiseksi. Käytän mieluummin vettäpitäviä vaelluskenkiä, jotka eivät sovi muuhun vaatetukseeni, kuin vaatteisiini sopivia vettä imeviä mokkakenkiä. Aivan sama miltä näyttää, kunhan varpaat pysyy kuivina!

Olen hemmotellut itseäni lähipäivinä aika kovasti. Olen lojunut kylvyssä vaahdon keskellä (uuden asunnon mukanaan tuoma uusi hemmottelumuoto, uutuudenviehätystä), laittanut herkullisia ruokia ja vuokrannut leffoja. Mutta sen lisäksi olen myös siivoillut ja tiskaillut ja PESSYT PYYKKIÄ. Pyykinpesu on tosi kivaa, kun ei tarvitse raahautua pyykkitupaan, vaan voi heittää pyykit tuosta vaan hetken mielijohteesta omaan pyykkikoneeseen joka sijaitsee omassa kylppärissä. Loistoa. Kivaa saada uusia harrastuksia.

Olen myös kävellyt joka päivä kaupungilla ostamassa jotain hyödykästä tai ihan muuten vaan. On ihanaa kun alan hahmottaa lähialueen karttaa joten kuten päässäni ja osaan mennä paikkoihin. Mutta toisaalta on ihanaa kun elo täällä ei ole vielä liian rutinoitunut, pitää kuitenkin vähän miettiä missä mitäkin on, eikä tunne kuin juuri ne reitit, joita tähän mennessä on sattunut kävelemään, ja ne kaupat, joissa on käynyt. Paljon on vielä näkemättä. Ja ruokakaupassa käyminenkin on vielä jonkin sortin elämys. Hih.