Taas ihanainen kesäpäivä. Olen lillunut järvessä kahteenkin otteeseen. Olen pyöräillyt illasta jo vähän viilenneellä metsätiellä. Olen käynyt pitkällä piknikillä. Ja syönyt päiväruoaksi kiinalaista namiruokaa laiturilla. Olen nauranut. Olen höpissyt tyttöjen juttuja ja nauttinut hönttiydestä.

Kai pitäisi arvioida päivän olevan plussan puolella, vaikka nyt illalla, yksin täällä kämpässäni tuuletinten ristitulessa, olenkin levoton, haluan nähdä ihmisiä ja ahdistun kummallisista pikkuasioista, joista kenenkään järkevän ihmisen ei pitäisi olla ahdistunut. Kai se on vastareaktio päivien aktiiviselle sosiaaliselle kesäelämälle.

Vesi on kyllä hieno elementti. Varsinkin järvivesi. Ihanaa kun on voinut uida niin paljon. Pyyhkeetkin meinaa loppua kesken kaiken tämän uimisen ja pikniköinnin keskellä. Mutta aamulla tehotyttönä pyykkäämään. Piknikhuopa olisi myös aika kiva hankinta, ei tarvitsisi tuhlata pyyhkeitä siihen tarkoitukseen. Kissa taitaa muuten tykätä vedestä melkein yhtä paljon kuin minäkin. Se hömppä ei tajua, että kissojen pitäisi inhota vettä. Makoilee vaan wc:n altaassa vaikka laittaa hanan valumaan. Ehkä silläkin on kuuma ja se haluaa kylpeä.