Pari päivää pääsiäissukuloimassa teki oikein terää. Paikkakunnanvaihto taisi karistaa ainakin osan pöhlöistä neuroottisista ajatuksistani, joita olen pyöritellyt päässäni lähiaikoina. Kotiinpaluu tosin toi hieman takapakkia, mutta taidan olla nyt jo lähes normaali. Omassa mitta-asteikossani normaali. Nähtävästi geen palautuksesta toipuminen kestää oman aikansa. Tosin kysyin eräältä ystävältäni, joka on palauttanut oman geensä jo aiemmin, ahdistuiko se palauttamisen jälkeen. Ei kuulemma ollut ahdistunut. Noh, se riippuu kai ihmisestä. Olisihan minun pitänyt arvata oma reaktioni jo etukäteen, koska tiedän mieleni olevan taipuvainen kehittelemään ongelmia ihan turhista asioista (tosin en saa itseäni uskomaan, että ne ovat turhia tai ainakin suuresti liioiteltuja huolia).

Hihii. Kohta alkaa euroviisujen esikatselu. Taidan esikatsella. Viisuhömpötys on ihan piristävää. Tosin miun pitäisi tiskata tiskini, ja vuoren koko viittaa noin kahden tunnin tiskausurakkaan. Olen aika hidas tiskaamaan, koska hankaan joka perhanan astiaa aika kauan. En ehkä ole tehokas, mutta ainakin perusteellinen... Ainakin tiskaamisessa, varmaan muissakin asioissa. Mutta siis, tiskaus siirtyköön, kun esikatselu kutsuu. Pitää kyllä ehtiä tiskaamaan ennen illan leffaa Chicagoa. En ole ikinä nähnyt, joten pitäähän se katsoa. Voi voi, kun ei millään ehdi siivota kun toi telkkarinkatselu on niin paljon tähdellisempää hommaa.