Hyi paha minä. Näköjään eilisen tehopäivän jälkeen kuvittelin, että tänään voi löysätä. Vaikka ei se nimenomaan mene niin. Tehopäivän jälkeen pitäisi jatkaa samalla tehokkaalla linjalla, että siitä alkaisi kehittyä jonkinlainen yleinen tehotoimintatapa.

Olenhan minä käyttänyt tänään runsaasti aikaa kirjallisuuteen perehtymiseen. Valitettavasti kyse ei ole gradukirjallisuudesta, vaan ihan kaunokirjallisuudesta. On niin vaikeaa lukea vain vähän. Aloitin lukemisen aamupalan aikana (noin kello yhdeltä, köh) ja sitten luinkin melkein viiteen.

Höm. Olen nykyään entistä enemmän sitä mieltä, että ihminen (tai siis minä) saattaisi olla paljon tyytyväisempi ja onnellisempi, jos sillä olisi vähemmän aikaa ajatella. Kun on liikaa aikaa, ajattelee liikaa, ja tekee mielessään sellaisistakin asioista monimutkaisia, joiden ei tarvitsisi sitä olla. Siis paljon tekemistä olla pitäisi.