Hyvää maanantaihuomenta! Sainpas kammettua itseni tuossa ihan jo puoli kahden aikaan sängystä ylös. Vuoden alussa harrastamani järkevä unirytmi on siis virallisesti romuttunut. Ei ollut tämä nimittäin ainoa aamu lähiaikoina, jolloin olen herännyt vasta puolen päivän jälkeen. Pitäis kai ostaa muutama herätyskello lisää ja ripotella niitä soimaan minuutin välein ympäri kämppää. Niin ehkäpä sitten heräisi... ehkäpä...

Viime yönä minä:
- Nukuin noin 11 tunnin yöunet
- Olin adoptoimassa kahta lasta.
- Muutin asumaan soluasuntoon ja menetin hetkessä hermoni rasittaviin ja sottaisiin kämppiksiini.
- Järjestin suuren neuvottelun, jonka tarkoituksena oli miettiä keinoja pelastaa taruolentojen kaupunki joltain kauhealta katastrofilta, joka olisi tietänyt varmaa tuhoa. Taisin huomata jossain vaiheessa olevani itsekin joku pienikokoinen puhuva hevonen, tai jotain vastaavaa.

Kyllä tää maanantai on niin hilpee päivä. Väsyttää. Nukuttaa. Lusmuttaa. Melkein kaikki astiat likasena, ei huvittas tippaakaan tiskata. Toisaalta jos haluan laittaa yhtään mitään järkevää ruokaa, olisi pakko tiskata. Pitäisi tänään taas, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, jaksaa edistää tuota graduakin. Huono omatunto oli kumppanini jo heti herätessä. Olinhan kuluttanut liian pitkään nukkumalla monta tuntia hyvää graduntekoaikaa.

Olen alkanut haaveilla kevään tulosta ja kesästä. Ehkä vähän turhan aikaista sellaiselle haaveilulle. Mutta silti, olisipa ihanaa pukeutua hameeseen, toppiin ja sandaaleihin, ottaa uikkarit ja pyyhe, vähän evästä, hyvä kirja ja ämppärisoitin matkaan, pyöräillä lämpimässä auringonpaisteessa. Mennä vaikka jonnekin rannalle istuskelemaan kaikessa rauhassa. Pulahtaa välillä uimaan. Eikä olisi pakko tehdä mitään koko päivänä, voisi nauttia vain kesästä. Kuunnella kesän ääniä, haistella kesän tuoksuja. Tunnelmoida ja olla tyytyväinen.