Minuun on iskenyt ihan karmea graduaikaansaamattomuus. Kun graduun liittyviä kirjoituksiani lukee täällä blogissa, saattaisi saada kuvan, että en oikeastaan koskaan saa tehtyä yhtään mitään ko. projektin eteen. Oikeasti olen ollut jopa ihan ahkerakin, kaikista graduangsteista huolimatta. Gradu on edennyt nyt siihen pisteeseen, että se alkaisi olla ihan paria pikkulukua ja aikaavievää loppuräpellystä vaille valmis. Mutta noiden loppuräpellysten tekeminen on alkanut tuntua nyt ihan ylitsepääsemättömältä. Kun avaan gradutiedoston, plärään sitä vain edestakaisin, enkä osaa tehdä sille mitään. Tai osaisin kyllä tehdä, mutta en pysty keskittymään. Joka päivä olen täynnä hyviä aikomuksia, mutta sitten huomaankin, että päivä on vierähtänyt iltaan, ja kaikki aika on kulunut musiikkia kuunnellessa, telkkaria katsellessa, kavereiden kanssa tms. Olen oikeasti ruvennut jopa katsomaan Dr.Philiä, koska sillä tavalla voi siirtää taas graduntekemisenaloittamista tunnilla eteenpäin. Pelottavinta on se, että olen televisiotohtoria katsellessani muutamaan otteeseen jopa saanut itseni kiinni ajattelemasta "tuo mieshän puhuu asiaa..." Lähes yhtä pelottavaa on se, että dr.Philin vieraiden mielenliikutukset saavat minut tipauttelemaan empatiakyyneleitä.