Eilinen ilta kului tyttöjen illan merkeissä. Oli oikein kivaamukavaa ja nukkumaanmeno vierähti yöhön myöhäiseen. Nukahdin Rimakauhua ja rakkautta pilottijakson pyöriessä taustalla. Kuudelta aamulla heräsin sammuttamaan valot ja television, jossa meni joku yöchatintapainen. En tiedä miksi, mutta aina kun huomaan televisiosta tulevan chatohjelman, on pakko vaihtaa äkkiä kanavaa tai sulkea koko töllö. Tv-chateissa on jotain ahdistavaa. Etenkin yöchateissa.

Katsoin tänään Schindlerin listan. Itkin varmaan ainakin puolet siitä yli kolmen tunnin leffasta. Olihan se surullinen, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen! Tuli paha olo tiedostaessani taas kerran miten kylmiä, julmia ja raakoja ihmiset voivat olla toisia ihmisiä kohtaan. Vaikka sehän on vain yksi elämän faktoja. Sitä vain ei yleensä halua ajatella. Minä ehkä eläydyn elokuviin hiukan ylivoimakkaasti. Se on yksi syy miksi olen pitkään vältellyt Schindlerin listankin katsomista. Kun tiesin sen olevan masentava elokuva. Vaikka olihan siinä kuitenkin myös sellainen 'elämä voittaa' ajatus, ja jollain tavalla onnellinen loppu, joka myös sai minut itkemään.

Tänään teki aivan hirmuisesti mieli karkkia. Meinasin käydä lenkin päätteeksi kaupassa. Mutta miksei kukaan varoittanut minua että tänään on loppiainen? Pimeenä oli koko kauppa. No, aina ei voi voittaa. Keitin sitten kananmunia. En tiedä kuinka hyvin ne toimivat karkin korvikkeina, mutta on ne nyt ainakin terveellisempiä.