Juhlistus- ja matkailuputki on pitänyt minut jonkun aikaa pois koneen ääreltä. On ollut Ilosaarirokkia, synttärit, vierailua tuttujen ja sukulaisten luona sekä risteily. On kyllä taas mukavaa olla kotona, vaikka luulisin, että jossain vaiheessa tänä iltana alkaa tämä hiljaisuus ja seuran puute ahdistaa. Kun on nyt tottunut siihen, että ympärillä on koko ajan ihmisiä.

Täytin neljännesvuosisadan. Minulla taitaa olla ikäkriisi. Onkohan tämä tästä eteenpäin jokavuotinen juttu.

Sain aivan äkkiä kummallisen vahvan innostuksen lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa. Neuropsykologiaa. Tuntui kuin pääni päälle olisi syttynyt lamppu ja olisin tajunnut mikä on minun alani. Selvittelin jopa opiskelumahdollisuuksia netistä, mutta vaikealta näyttää. Pitäisi ensin suorittaa psykologin maisterintutkinto ja sitten hakea erikseen suorittamaan haluamaani tutkintoa jatko-opintoina työn lomassa. Ei ole siis mitenkään varmaa, että päätyisin maisterin tutkinnon jälkeen juuri sille alalle. Ja sitä paitsi tuohon urakkaan menisi noin kymmenen vuotta.

Ohhoh. Ei kai tuo voi olla vakavasti otettava ajatus. Se on varmaan vain osa työnhankinta- ja ikäkriisiäni. Ei kai sitä voi noin vain löytää jotain "kutsumusammattiaan". Tämä on vain nykytilanteen pakoilua, mieleni säälittävä yritys jumittaa vanhaan tuttuun ja turvalliseen opiskeluelämänvaiheeseen. Onneksi tuon pöhkön päähänpiston toteuttaminen on noin hankalaa, muuten saattaisin jopa olla niin pöljä, että alkaisin ihan tosissani suunnitella alanvaihtoa.