Kylläpäs on hyvä olo, kun on ollut koko päivän ahkerana. Olin nimittäin ihan viimesen päälle ahkerana.
On ihan tunnelmointifiilis ollut nyt pari päivää. Lenkillä käydessäni katselen ihmisten jouluvalokoristeltuja ikkunoita ja mielikuvittelen, että niissä asunnoissa asuu onnellisia ihmisiä. Ja että ne ovat jotenkin onnellisempia sen takia, kun niillä on jouluvalot ikkunassa. Hassua ajattelua.
Taidan olla saanut lapsuuden jouluinnostuksen pitkästä aikaa. Haluaisin, että joulun odotus tuntuisi siltä, kuin se tuntui lapsena. Ja lisäksi minuun on tainnut iskeä aikamoinen hinku päästä oikeaan asuntoon asumaan. No siis, onhan tämäkin oikea asunto, mutta haaveilen sellaisesta aikuisten oikeasta. Täällä ei ole edes ikkunalautaa, jolle laittaa joulukynttelikköä. Olen myös alkanut haaveilla siitä, että minulla olisi keittiö, jossa saisi keittiönpöydän ikkunan viereen, että voisi katsella syödessään ikkunasta ulos. Näin pienistä asioista sitä voi haaveilla.
Talvitunnelmoidessani olen löytänyt tänään iloa elämän pienistä asioista. Ja ollut vähän haikeakin. Mutta vain vähän.
Kommentit