Tämä päivä ei ollut mikään paras.

Olen pohtinut tänään pelkoa, ja sitä miten se vaikuttaa minun elämääni, tai ylipäänsä ihmisten elämään. Pelko sitoo ihmisiä, vaikuttaa heidän valintoihinsa, ja vie heidän vapaudentunteensa. Pelko estää toivomasta, toimimasta, iloitsemasta. Pelko estää elämästä hetkessä. Pelko voi estää toimimasta niin kuin haluaa, koska pelko painaa vaakakupissa enemmän kuin halu. Pelko voi estää olemasta avoimesti oma itsensä.

Kadehdin joidenkin ihmisten kykyä toimia impulsiivisesti, elää hetkessä ja tehdä juuri sitä mitä he haluavat, olla juuri sitä mitä ovat, miettimättä mahdollisia seurauksia. Kadehdin kykyä olla ottamatta asioita niin vakavasti. Olisi hienoa, jos näkisi joka puolella mahdollisuuksia eikä juurikaan uhkia.

Pelko on myös hyödyllinen asia. Ihmisellä on oltava hälytysmekanismi, joka estää häntä toimimasta tyhmänrohkeasti ja ottamasta liian suuria riskejä. Pelko voi myös saada ihmisen toimimaan hyödyllisesti ja rakentavasti, kuten esimerkiksi kouluttautumiseen ja työnhakuun voi motivoida pelko työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista...

En siis väitä, että pelko olisi yksinomaan huono asia, mutta lopulta, kuinka vapaa ihminen voi olla, jos häntä ohjaava voima on pelko? Tai jopa pelko pelosta... pelon välttely. Miksi me pelkäämme niin monia  asioita turhaan? Ei siinä ole mitään järkeä. Ja miksi ylipäänsä tuhlata aikaansa pelkäämällä joitain sellaisia asioita, joihin ei voi itse edes vaikuttaa. Senkin ajan ja energian voisi käyttää johonkin fiksumpaan. Nii-in. Ja käytännössä se onnistuu siten, että...?